Kuinka moni on nähnyt hevoslauman, jossa yksi tietty hevonen ajaa tai jahtaa muita pois heinien, veden tai lähestyvän ihmisen luota? Kuinka moni on nähnyt vastaavan tilanteen muun eläinlajin kanssa? Entä kuinka moni on kuullut, että juuri tämä muita ajava ja käskevä yksilö on “johtaja”?
Hevoslauman johtajan ei kuulu satuttaa muita hevosia, vaan olla jämäkkä eli assertiivinen: Jämäkkyys ei ole aggressiota, koska sillä ei pyritä vahingoittamiseen.
Aggressio on tunteisiin ja niiden säätelyyn liittyvä ilmiö, joka tähtää itsen, muiden tai ympäristön vahingoittamiseen. Agonistinen käyttäytyminen tarkoittaa aggressiivisissa vuorovaikutussuhteissa esiintyvää käyttäytymistä, joka sisältää hyökkääviä, pakenevia ja tyynnyttäviä eleitä. Agonistinen käytös sisältää kaikki konflikteihin liittyvät käytökset, kuten uhkaus, välttely, tyynnyttäminen ja hyökkääminen.
Kun puhutaan aggressiivisesta hevosesta, mieleen saattaa piirtyä kuva, jossa aggressiivisuus esiintyy jatkuvasti tapahtuvana ja näkyvänä. Aggressiivisuudessa on kuitenkin tärkeää muistaa yksi asia: Aggressio on tietystä asiasta johtuvaa käytöstä, ei luonteenpiirre tai ominaisuus.
Käytöksen ja sen taustalla olevan tunteen selvittäminen on tärkeää, jotta ne voidaan erottaa toisistaan; Samalle käytökselle on usein useita syitä. Haukottelu voi kertoa kylmyyden tunteesta, väsymyksestä tai esiintyä rauhoittavana eleenä ja satulavyötä kiristäessä tapahtuva pureminen tai muu “voimakas” käytös voi kertoa epäsopivasta satulasta, mahahaavasta, pelosta tai muusta kivusta.
Aggressiivisuus johtuu aina jostain. Minkäänlainen aggressiivisuus ei ole “luontaista” tai “normaalia”.
Hevonen on sosiaalinen eläin, ja kaipaa muiden hevosten läsnäoloa. Sosiaalisuus on synnynnäinen ominaisuus ja temperamenttipiirre. Sosiaalisuus ei kuitenkaan takaa hyviä sosiaalisia taitoja, sillä ne opitaan ja ne vahvistuvat kokemuksen, tottumisen ja siedättymisen kautta.
Suora aggressio on toimiva, mutta väärä tapa ratkaista ongelmat
Kun ihminen käyttäytyy aggressiivisesti, sisäinen moraali kertoo, että sellainen toiminta on väärin. Aggressiivisuus on kuitenkin helppo tapa puolustaa itseään, ja jo pieni lapsi ymmärtää, että hän pääsee aggressiivisuudella paljon nopeammin päämääräänsä kuin sosiaalisesti hyväksyttävällä käyttäytymisellä. Lapselle kuitenkin opetetaan jo pienenä, että tilanteet pystytään selvittämään muullakin tavalla, kuin aggressiivisuudella. Tämä ei kuitenkaan näy nykyisessä hevoskulttuurissa, ja hevoslauman keskinäistä aggressiivisuutta toisiinsa pidetään normaalina “johtajuutena”. Sitä, että lauman “johtaja” oikeasti kiusaa ja jahtaa muita, ei pitäisi sanoa johtamiseksi. Tällainen tarkoittaa huonoja sosiaalisia taitoja.
Aggressio liittyy sosiaalisiin taitoihin, sillä aggressio on eräs selviytymis- ja toimintamalli. Tämä toimintamalli tulee käyttöön, kun tilanne on hevoselle ylivoimainen tai se ei keksi muuta tapaa toimia: Kun hevoslauman “johtaja” jahtaa muita hevosia takaa, tämä käytös on oire. Tämän käytöksen takana oleva tunne on käytöksen syy:
- Näkyvä käytös (toisten hevosten jahtaaminen) on oire, ja
- taustalla oleva tunne (itsensä puolustaminen, epävarmuus, pelko) on käytöksen syy.
Millaista johtaminen on ilman aggressiivisuutta?
Aggressiivisuuden ristiriita on siinä, että se on oikeasti hyvin tehokas malli tietyissä tilanteissa, ja se onkin tekijä, joka ajaa synnynnäisesti hyvin paljon konflikteja välttävän eläimen, hevosen, toimimaan aggressiivisesti.
Sosiaalisilla taidoilla
- määritellään omat rajat ja otetaan omaa tilaa,
- puolustaudutaan ja suojaudutaan tarvittaessa sekä
- ollaan rohkeita ja itsenäisiä.
Hevonen ei ole luontaisesti aggressiivinen, mutta aggressiivisuus taas on luontainen malli, joka otetaan käyttöön silloin, kun ei tiedä, miten muuten voisi toimia ja ratkaista tilanteen. Vaikka assertiivisessa käytöksessä ei ole havaittavissa näkyvää vihaa tai aggressiivista käytöstä, kykyä aggressiivisuuteen tarvitaan kuitenkin jämäkkyyden osana. Jämäkkyys on itsevarmuutta: rauhallista tietoisuutta omasta paikasta ja omista rajoista. Se on hyvää johtamista, jossa ketään ei vahingoiteta.
Tämä blogiteksti on alun perin ylimääräinen ja vapaaehtoinen lyhyt essee aggressiosta (keskittyen hevosiin) psykologian kurssia varten.
Kuvat: Helena Lopes
Lähteet:
Kia Aarnio, Sari Autio, Johanna Jämsä, Petri Paavilainen & Sanna Suomalainen: Skeema 4 — Tunteet, psyykkinen hyvinvointi ja mielenterveys. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2018. 37-42.
Tuulia Appleby: Tasapaino — Hyvinvoinnin huomioiva kouluttaminen -etäseminaari 2020. Muistiinpanot löytyvät tämän linkin takaa.
Mira Pelo, Yle Akuutti: Yliarvostetaanko sosiaalisuutta? (Luettu 18.1.2021)
Mieli, Suomen Mielenterveys ry: Viha (Luettu 18.1.2021)
Liity blogin lukijaksi tästä linkistä!