18 tammikuuta, 2021

Hevoslauman johtajan pitäisi olla jämäkkä eikä aggressiivinen, vaikka usein sanotaankin toisin

Kuinka moni on nähnyt hevoslauman, jossa yksi tietty hevonen ajaa tai jahtaa muita pois heinien, veden tai lähestyvän ihmisen luota? Kuinka moni on nähnyt vastaavan tilanteen muun eläinlajin kanssa? Entä kuinka moni on kuullut, että juuri tämä muita ajava ja käskevä yksilö on “johtaja”?

Hevoslauman johtajan ei kuulu satuttaa muita hevosia, vaan olla jämäkkä eli assertiivinen: Jämäkkyys ei ole aggressiota, koska sillä ei pyritä vahingoittamiseen.

Aggressio on tunteisiin ja niiden säätelyyn liittyvä ilmiö, joka tähtää itsen, muiden tai ympäristön vahingoittamiseen. Agonistinen käyttäytyminen tarkoittaa aggressiivisissa vuorovaikutussuhteissa esiintyvää käyttäytymistä, joka sisältää hyökkääviä, pakenevia ja tyynnyttäviä eleitä. Agonistinen käytös sisältää kaikki konflikteihin liittyvät käytökset, kuten uhkaus, välttely, tyynnyttäminen ja hyökkääminen.

Kun puhutaan aggressiivisesta hevosesta, mieleen saattaa piirtyä kuva, jossa aggressiivisuus esiintyy jatkuvasti tapahtuvana ja näkyvänä. Aggressiivisuudessa on kuitenkin tärkeää muistaa yksi asia: Aggressio on tietystä asiasta johtuvaa käytöstä, ei luonteenpiirre tai ominaisuus.

Käytöksen ja sen taustalla olevan tunteen selvittäminen on tärkeää, jotta ne voidaan erottaa toisistaan; Samalle käytökselle on usein useita syitä. Haukottelu voi kertoa kylmyyden tunteesta, väsymyksestä tai esiintyä rauhoittavana eleenä ja satulavyötä kiristäessä tapahtuva pureminen tai muu “voimakas” käytös voi kertoa epäsopivasta satulasta, mahahaavasta, pelosta tai muusta kivusta.

Aggressiivisuus johtuu aina jostain. Minkäänlainen aggressiivisuus ei ole “luontaista” tai “normaalia”.



Hevonen on sosiaalinen eläin, ja kaipaa muiden hevosten läsnäoloa. Sosiaalisuus on synnynnäinen ominaisuus ja temperamenttipiirre. Sosiaalisuus ei kuitenkaan takaa hyviä sosiaalisia taitoja, sillä ne opitaan ja ne vahvistuvat kokemuksen, tottumisen ja siedättymisen kautta.

Suora aggressio on toimiva, mutta väärä tapa ratkaista ongelmat

Kun ihminen käyttäytyy aggressiivisesti, sisäinen moraali kertoo, että sellainen toiminta on väärin. Aggressiivisuus on kuitenkin helppo tapa puolustaa itseään, ja jo pieni lapsi ymmärtää, että hän pääsee aggressiivisuudella paljon nopeammin päämääräänsä kuin sosiaalisesti hyväksyttävällä käyttäytymisellä. Lapselle kuitenkin opetetaan jo pienenä, että tilanteet pystytään selvittämään muullakin tavalla, kuin aggressiivisuudella. Tämä ei kuitenkaan näy nykyisessä hevoskulttuurissa, ja hevoslauman keskinäistä aggressiivisuutta toisiinsa pidetään normaalina “johtajuutena”. Sitä, että lauman “johtaja” oikeasti kiusaa ja jahtaa muita, ei pitäisi sanoa johtamiseksi. Tällainen tarkoittaa huonoja sosiaalisia taitoja.

Aggressio liittyy sosiaalisiin taitoihin, sillä aggressio on eräs selviytymis- ja toimintamalli. Tämä toimintamalli tulee käyttöön, kun tilanne on hevoselle ylivoimainen tai se ei keksi muuta tapaa toimia: Kun hevoslauman “johtaja” jahtaa muita hevosia takaa, tämä käytös on oire. Tämän käytöksen takana oleva tunne on käytöksen syy:

  • Näkyvä käytös (toisten hevosten jahtaaminen) on oire, ja
  • taustalla oleva tunne (itsensä puolustaminen, epävarmuus, pelko) on käytöksen syy.



Millaista johtaminen on ilman aggressiivisuutta?

Aggressiivisuuden ristiriita on siinä, että se on oikeasti hyvin tehokas malli tietyissä tilanteissa, ja se onkin tekijä, joka ajaa synnynnäisesti hyvin paljon konflikteja välttävän eläimen, hevosen, toimimaan aggressiivisesti.

Sosiaalisilla taidoilla

  • määritellään omat rajat ja otetaan omaa tilaa,
  • puolustaudutaan ja suojaudutaan tarvittaessa sekä
  • ollaan rohkeita ja itsenäisiä.
Tätä kaikkea pystyy harjoittamaan niin hyvillä kuin huonoilla sosiaalisilla taidoilla. Tässä tapauksessa huonoilla sosiaalisilla taidoilla tarkoitetaan aggressiivisuuteen turvautumista, ja hyvillä taas jämäkkyyttä eli assertiivisuutta.

Hevonen ei ole luontaisesti aggressiivinen, mutta aggressiivisuus taas on luontainen malli, joka otetaan käyttöön silloin, kun ei tiedä, miten muuten voisi toimia ja ratkaista tilanteen. Vaikka assertiivisessa käytöksessä ei ole havaittavissa näkyvää vihaa tai aggressiivista käytöstä, kykyä aggressiivisuuteen tarvitaan kuitenkin jämäkkyyden osana. Jämäkkyys on itsevarmuutta: rauhallista tietoisuutta omasta paikasta ja omista rajoista. Se on hyvää johtamista, jossa ketään ei vahingoiteta.

Tämä blogiteksti on alun perin ylimääräinen ja vapaaehtoinen lyhyt essee aggressiosta (keskittyen hevosiin) psykologian kurssia varten.

Kuvat: Helena Lopes


Lähteet:

Kia Aarnio, Sari Autio, Johanna Jämsä, Petri Paavilainen & Sanna Suomalainen: Skeema 4 — Tunteet, psyykkinen hyvinvointi ja mielenterveys. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2018. 37-42.

Tuulia Appleby: Tasapaino — Hyvinvoinnin huomioiva kouluttaminen -etäseminaari 2020. Muistiinpanot löytyvät tämän linkin takaa.

Mira Pelo, Yle Akuutti: Yliarvostetaanko sosiaalisuutta? (Luettu 18.1.2021)

Mieli, Suomen Mielenterveys ry: Viha (Luettu 18.1.2021)


Liity blogin lukijaksi tästä linkistä!

14 tammikuuta, 2021

Ruokinnan webinaarisarja, Elena Autio: Osa 2/2 — Mahahaavahevosen ruokinta ja hevosen suolisto

Suomen St. Hippolyt, Hämeen Hevosjalostusliitto ry, Varsinais-Suomen Hevosjalostusliitto ry, Kymen-Karjalan Hevosjalostusliitto ry sekä Lapin Hevosjalostusliitto ry järjestävät yhdessä Ruokinnan webinaarisarjan, jolla on luennoimassa Elena Autio, eläintieteen tohtori. Webinaarisarjan luennoilla on tarkoitus jakaa tietoa yleisimmistä hevosten ruokintaperäisistä sairauksista, ja luennoissa pureudutaankin ruokintaperäisten sairauksien syihin, hoitoihin ja ennaltaehkäisyyn ruokinnan näkökulmista. Webinaarisarjan ensimmäinen luento koski hevosen ruuansulatuselimistöä, mahahaava ja suoliston toimintahäiriöitä.

Webinaarin luennoitsija Elena on ollut mukana tämän tekstin kirjoittamisessa tarkistamassa, että tiedot ovat oikein. Muistiinpanojen pituudesta johtuen tämä teksti on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa keskitytään hevosen ruoansulatuselimistöön sekä mahahaavaan. Toisessa osassa on tietoa mahahaavahevosen ruokinnasta sekä hevosen suolistosta.

Linkki ensimmäiseen osaan

Mahahaavan ruokintaperäisiä riskitekijöitä


Mahahaavan ruokintaperäisistä riskitekijöistä on tehty monia tutkimuksia, ja näitä riskitekijöitä on selkeästi muun muassa riittämätön karkearehuruokinta. Jos ruokintavälit ovat yli kuusi tuntia päivällä, riski mahahaavalle kasvaa noin nelinkertaiseksi. Mahassa alkaa kuitenkin ilmetä muutoksia jo 3-4 tunnin kuluttua ruokinnasta, jolloin mahahaavariski kasvaa kun pH alkaa laskemaan.¹ Myös suuri tärkkelyksensaanti on selkeä mahahaavariskiä lisäävä tekijä.



Mahahaavahevosen ruokinta

Mahahaavahevosen karkearehuruokinta


Oli hevosella diagnosoitu mahahaava aiheutunut mistä tahansa syystä, ruokintaan on tärkeää kiinnittää huomiota; Karkearehuruokinta on mahahaavahevosellakin kaiken a ja o riippumatta mahahaavan aiheuttajasta. Hevosen tulisi syödä heinää tai muuta karkearehua mahdollisimman paljon tai hevonen voi olla esimerkiksi vapaalla heinällä, jos se ei liho. Jos hevonen on taipuvainen lihomaan, paras vaihtoehto on antaa karkearehua pieninä annoksina lyhyin ruokintavälein.

Riski mahahaavan uusiutumiselle on suuri, jos hevosen karkearehuruokintaa ei korjata: mahahaavaa ei hoideta pelkillä lääkkeillä.

Karkearehunmäärä tulisi olla vähintään 1,5 kiloa kuiva-ainetta 100 elopainokiloa kohti vuorokaudessa. Tällä laskukaavalla 500 kiloisen hevosen tulisi saada heinää vuorokaudessa vähintään 9 kiloa. Ylipainoisilla tai laihdutettavillakaan hevosilla heinämäärä ei saisi ikinä mennä alle yhden kilon kuiva-ainetta 100 elopainokiloa kohti. Karkearehussa on tärkeää kiinnittää huomiota rehun analyysiin ja siihen, että se on hyvälaatuista.

Ruokintaväli olisi hyvä olla enintään neljä tuntia, mutta yöaikaan tämä väli voi olla vähän pidempikin, kun hevoset lepäävät eniten yöaikaan. Karkearehua olisi siis hyvä jakaa vähintään 5-6 kertaa päivässä, mikäli karkearehunsaanti ei voi olla vapaata. Lisäksi laiduntaminen on hyväksi mahahaavahevosille.

Mahahaavahevosen väkirehuruokinta


Mahahaavahevosen väkirehuruokinnassa on tärkeää, että tärkkelys ja sokeri karsitaan minimiin. Viljojen ja melassin sijaan hevosen ruokinnassa energialähteenä olisi suosittava kuitupitoisia väkirehuja ja rasvoja. Kun hevosella on ollut mahahaava, sen tärkkelyksen sietokyky on heikentynyt ja se sietää enää kolmasosan alkuperäisestä määrästä.

Mikäli hevoselle päätetään antaa kasviöljyjä lisäenergianlähteenä kuitupitoisten rehujen lisäksi, hevonen tulee muistaa totuttaa rasvoihin hitaasti, jotta hevonen oppii hyödyntämään niitä.


Mahahaavan ennaltaehkäisy


Mahalaukun seinämiä suojaa muun muassa
  • pellavansiemenet,
  • chia ja
  • erilaiset kasviuutteet.

Vatsahappoja puskuroi muun muassa
  • kalsiumia ja
  • magnesiumia sisältävät rehut.

Hevosen suolisto


Suolistolla on terveydelle erittäin suuri merkitys ja vaikutus koko hevosen kehoon; Hermosto säätelee suoliston toimintaa, ja parasympaattinen hermosto edistää ruoansulatusta. Suolisto tuottaa myös hormoneja, entsyymejä, vitamiineja ja välittäjäaineita. Suoliston kunnon tiedetään olevan ihmisillä yhteydessä muun muassa vastustuskykyyn, autoimmuuni-, aineenvaihdunta- ja neurologisiin sairauksiin, mielialaan ja stressitasoon, ja sama pätee varmasti myös hevoseen.


Yleisimpiä syitä suoliston epätasapainotiloihin ja toimintahäiriöihin


Ruokinnalliset tekijät

  • ruokinnan äkilliset muutokset
  • tärkkelyspitoinen rehu suurina määrinä
  • karkearehujen ja nurmen korkeat sokerit
  • yksipuolinen ruokavalio (monipuolinen kuitu on tärkeää)
  • rehun huono hygieeninen laatu


Ei-ruokinnalliset tekijät

  • hampaiden kunto
  • hevosen ikä
  • suoliston hiekka- ja multakertymät
  • stressi
  • terveydentila
  • liikunnan puute

Vatsa- ja suolisto-ongelmien suurimpia riskitekijöitä ovat pitkät ruokintavälit, harvat ruokintakerrat, monipuolisen kuidun puute, rehujen huono hygieeninen laatu, nopeat ja suuret ruokintamuutokset, suuret väkirehumäärät, tärkkelys- ja sokeripitoiset rehut, kuivat rehut, liian vähäinen juominen, liikkumattomuus sekä stressi.

Lähteet:


Ruokinnan webinaarisarja, Elena Autio — 1. Ruuansulatuselimistö: mahahaava ja suoliston toimintahäiriöt, 7.1.2021, Hämeen Hevosjalostusliitto ry, Varsinais-Suomen Hevosjalostusliitto ry, Kymen-Karjalan Hevosjalostusliitto ry, Lapin Hevosjalostusliitto ry.

¹N. Luthersson, K. Nielsen, P. Harris & T. Parkin: Risk factors associated with equine gastric ulceration syndrome (EGUS) in 201 horses in Denmark. Equine veterinary journal, 2009 Sep;41(7):625-30. doi: 10.2746/042516409x441929. P. Harris, A. Ellis, M. Fradinho, A. Jansson, V. Julliand, N. Luthersson, A. Santos & I. Vervuert: Review: Feeding conserved forage to horses: recent advances and recommendations. Animal, 2017 Jun;11(6):958-967. doi: 10.1017/S1751731116002469.


Kuvat on ottanut Eveliina Piispanen / Pieni kuvaus ellei toisin mainita.

Liity blogin lukijaksi tästä linkistä!

11 tammikuuta, 2021

Ruokinnan webinaarisarja, Elena Autio: Osa 1/2 — Hevosen ruoansulatuselimistö ja mahahaava

Suomen St. Hippolyt, Hämeen Hevosjalostusliitto ry, Varsinais-Suomen Hevosjalostusliitto ry, Kymen-Karjalan Hevosjalostusliitto ry sekä Lapin Hevosjalostusliitto ry järjestävät yhdessä Ruokinnan webinaarisarjan, jolla on luennoimassa Elena Autio, eläintieteen tohtori. Webinaarisarjan luennoilla on tarkoitus jakaa tietoa yleisimmistä hevosten ruokintaperäisistä sairauksista, ja luennoissa pureudutaankin ruokintaperäisten sairauksien syihin, hoitoihin ja ennaltaehkäisyyn ruokinnan näkökulmista. Webinaarisarjan ensimmäinen luento koski hevosen ruuansulatuselimistöä, mahahaava ja suoliston toimintahäiriöitä.

Webinaarin luennoitsija Elena on ollut mukana tämän tekstin kirjoittamisessa tarkistamassa, että tiedot ovat oikein. Muistiinpanojen pituudesta johtuen tämä teksti on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa keskitytään hevosen ruoansulatuselimistöön sekä mahahaavaan. Toisessa osassa on tietoa mahahaavahevosen ruokinnasta sekä hevosen suolistosta.

Linkki toiseen osaan

Vaikka hevonen kesyyntyikin noin 5 000 - 10 000 vuotta sitten, hevonen on syönyt ihmisen tarjoamia väkirehuja vasta noin 200 vuotta. Tästä johtuen on edelleen tärkeää kiinnittää huomio siihen, että hevoselle syötettävät rehut tukevat hevosen ruoansulatuselimistöä. Kun mietitään hevosen ruokintaa, sen lisäksi, että keskityttäisiin varmistamaan kaikkien ravintoaineiden saanti, on katsottava, että hevonen saa riittävästi kuituja. 


Hevosen ruoansulatuselimistö


Hevosen suu


Hevosen syödessä, pureskelu ja erittyvä sylki tekevät rehumassasta kosteaa ja nostavat vatsan pH:ta. Syljen pH:n voimakkuuden (8,9-9,1) ansiosta syljellä on mahahaavalta suojaava vaikutus.

Sylkeä erittyy eniten hevosen syödessä karkearehuja (kuivaheinä, erilaiset säilörehut, laidun, olki ja heinähaketuotteet). Tiheä karkearehunsaanti on tärkeää pH:n pitämiseksi oikeissa lukemissa.


Hevosen ruokatorvi ja ruokatorven tukosriski


Ravinto kulkee hevosen ruokatorven läpi 4-10 sekunnissa, ja tästä syystä ruokatorven tukoksen ennaltaehkäisy on tärkeää. Tukosriski syntyy, kun hevonen ei pureskele rehua tarpeeksi tai rehu on turvotettu huonosti tai turpoamista tarvitsevaa rehua ei ole turvotettu lainkaan. Ruokatorven tukoksen yhteydessä hevosella on myös riski saada rehumassaa tai nestettä keuhkoihin.

Hevoset juovat Suomessa huonosti etenkin talvella, joten rehujen turvottamiseen on tärkeää kiinnittää huomiota. Turvotettavat rehut on hyvä syöttää vasta sitten, kun ne ovat jo turvonneet, eikä niin, että rehu ei ole vielä ehtinyt turvota kunnolla.

Hevosen mahalaukku


Hevosen mahalaukku on vain 8 % hevosen ruoansulatuselimistöstä, eli hyvin pieni osa. Hevosen mahalaukussa on kaksi osaa: sileä yläosa ja rauhasmaha, joita yhdistää margo plicatus.

Hevosen syömä ravinto saapuu mahalaukun sileään yläosaan, ja sylki nostaa yläosan pH:ta. Yläosan pH-arvo on normaalisti 6-7, mutta se voi laskea 3-4 vatsan ollessa tyhjä.

Margo plicatus, joka sijaitsee mahan ylä- ja alaosan välissä, on poimuttunut limakalvoraja ja altis haavaumille.

Mahan alaosassa eli rauhasmahassa on suojaava limakerros. Rauhasmahassa on jatkuva suolahapon tuotanto, ja sen pH voi laskea 1-2 mahan ollessa tyhjä. Rauhasmahan pH:sta ja suolahapon tuotannosta johtuen hevoselle on hyvä antaa heinää ennen liikutusta. Heinä on “kevyttä rehua”, ja se jää mahan yläosaan. Näin mahan alaosan suolahapot eivät pääse kosketuksiin mahan yläosan limakalvon kanssa, jossa ei ole suojaavaa limakerrosta.

Tiiviimmät rehut taas, kuten turvotetut rehut, kulkeutuvat mahan alaosaan.


Kuva hevosen mahalaukusta: Feed XL — Nutrition Mages a Difference: Avoiding Gastric Ulcers in Horses

Hevosen vatsahaavaoireyhtymä eli mahahaava
Equine gastric ulcer syndrome (EGUS)


Mahahaava on monisyinen sairaus, jonka pääasialliset aiheuttajat ovat stressi, ruokinta, kipulääkkeet sekä sairaudet. Mahahaavaa voi esiintyä sekä ruokatorvessa, mahalaukussa, mahanportissa että pohjukaissuolessa.

Mahahaavan oireita

  • heikentynyt ruokahalu
  • laihuus/laihtuminen
  • huono karva
  • heikentynyt suorituskyky
  • käyttäytymismuutokset
  • aggressiivisuus
  • ripuli
  • apaattisuus
  • vatsakipu
  • puun purenta/narskuttelu
  • maan/hiekan syönti

Vaikka mahahaavaa voidaan alkaa epäilemään tiettyjen oireiden perusteella, tutkimukset osoittavat, että noin 50 %:lla mahahaavahevosista ei ole lainkaan ulospäin näkyviä oireita. Lisäksi nämä mainitut oireet voivat myös liittyä moniin muihin sairauksiin ja niiden aiheuttajiin.

Mahahaavan esiintyvyys hevosen käyttötarkoitusta katsoen

  • täysiveriset laukkahevoset: 80-90 %
  • ravihevoset: 57-87 %
  • kilparatsut: 63 %
  • matkaratsastushevoset: 50 km matkaa kilpailevilla 67 %, 90-160 km matkaa kilpailevilla 93 %
  • kilpailevat lännenhevoset: 40 %
  • harrastehevoset: 53 %
  • laitumella olevat hevoset: alle 10 %

Mahalaukun ylä- ja alaosaan tulevat haavaumat ovat eri sairauksia, ja niillä on eri aiheuttajat.

Mahan yläosan haavaumasairaus (ESGD)


Mahahaava syntyy mahan yläosaan, kun mahan suolahappo (mahahapot) pääsee kosketuksiin mahan yläosan ohuen limakalvon kanssa. Koska yläosassa ei ole suojaavaa limakerrosta, mahahapot pääsevät muodostamaan haavaumia. Mahan suolahapon vahva happamuus edistää haavaumien syntyä.

Mahahaavan esiintyminen mahan yläosassa on yleistä urheiluhevosilla. Mahan yläosassa oleva vatsahaava voi johtua työskentelystä tyhjällä vatsalla, jolloin mahan alaosan suolahapot pääsevät kosketuksiin mahan yläosan limakalvon kanssa. Suolahappojen kosketusta yläosan limakalvoon edesauttaa, kun vatsaontelon paine ja keuhkot puristavat mahaa suorituksen aikana sekä se, että rasitus myös vähentää verenkiertoa mahan limakalvoilla, ja suojamekanismi heikkenee sitä kautta.

Vältä hevosen kanssa työskentelyä, kun hevosella on tyhjä maha: Jos hevosen mahalaukussa on muutaman sadan gramman verran heinää, se ei merkittävästi heikennä hevosen suorituskykyä. Heinä muodostaa hevosen mahaan heinäpatjan, joka suojaa mahalaukkua suola- eli mahahapoilta.

Urheiluhevosten lisäksi mahan yläosan vatsahaavaa esiintyy hevosilla, joilla on pitkät ruokintavälit. Mahalaukun yläosan normaali pH-arvo on 6-7, mutta arvo laskee jo kolme-neljä tuntia syömisen jälkeen.

Mahan yläosan mahahaavaa esiintyy myös hevosilla, jotka saavat rehuissaan runsaasti tärkkelystä ja sokeria, jolloin mahalaukun bakteerit pilkkovat tärkkelyksen ja siitä muodostuu maitohappoa.


Mahan alaosan haavaumasairaus (EGGD)


Ei ole aina selvää, mistä mahan alaosaan muodostunut mahahaava johtuu: Kun mahan alaosaan tulee haavaumia, se tarkoittaa että mahan alaosan hyvä suojamekanismi vatsahappoja vastaan on pettänyt jollain tavalla. Tämä voi aiheutua esimerkiksi Finadyne- tai Metacam-kipulääkkeistä, jotka estävät prostaglandiini-hormonin tuotantoa, joka lisää limakalvon verenkiertoa. Yhdeksi mahan alaosan mahahaavan aiheuttajaksi on epäilty myös stressiä.

Lähteet:


Ruokinnan webinaarisarja, Elena Autio — 1. Ruuansulatuselimistö: mahahaava ja suoliston toimintahäiriöt, 7.1.2021, Hämeen Hevosjalostusliitto ry, Varsinais-Suomen Hevosjalostusliitto ry, Kymen-Karjalan Hevosjalostusliitto ry, Lapin Hevosjalostusliitto ry.

¹N. Luthersson, K. Nielsen, P. Harris & T. Parkin: Risk factors associated with equine gastric ulceration syndrome (EGUS) in 201 horses in Denmark. Equine veterinary journal, 2009 Sep;41(7):625-30. doi: 10.2746/042516409x441929. P. Harris, A. Ellis, M. Fradinho, A. Jansson, V. Julliand, N. Luthersson, A. Santos & I. Vervuert: Review: Feeding conserved forage to horses: recent advances and recommendations. Animal, 2017 Jun;11(6):958-967. doi: 10.1017/S1751731116002469.


Kuvat on ottanut Eveliina Piispanen / Pieni kuvaus ellei toisin mainita.

09 tammikuuta, 2021

Silla 16 vk — Ensimmäiset hakutreenit

Pääsimme tällä viikolla käymään Sillan kanssa ensimmäisissä hakutreeneissä! Silla sai hyvin uutta kokemusta tuntemattomista ihmisistä, ja Sillan käyttäytyminen vieraita ihmisiä kohtaan on muuttunut paljon avoimemmaksi. Alkuun Silla tuntui hyvin sulkeutuneelta uusia ihmisiä kohtaan, mutta nyt heti uuden ihmisen kohdatessa Silla on kiinnostunut ja haluaa mennä haistelemaan ja nuolemaan.

Ensimmäisissä hakutreeneissään Silla pääsi etsimään neljää maalimiestä, jotka olivat noin kymmenen metrin päässä keskilinjalta. Silla ymmärsi jo ensimmäisen maalimiehen kohdalla, että lähdetään sen ihmisen luo, joka lähti piiloon. Vaikka maalimies kiinnosti, Silla oli hyvin kuulolla ja luopui maalimiehestä mielestäni hyvin, kun kytkin Sillan ja lähdimme yhdessä takaisin keskilinjalle. Ensimmäinen ja kolmas maalimies olivat oikealla, ja toinen ja neljäs vasemmalla. Toinen maalimies saattoi Sillan keskilinjalle.

Silla lähti joka kerta maalimiehen luo kuin raketti, ja odotan innolla, millainen hakukoira tästä pienestä pennusta kuoriutuu!


Kuvat: Eveliina Piispanen / Pieni kuvaus

06 tammikuuta, 2021

Hetkiä vuodesta 2020

Hyvää loppiaista! Uusi vuosi vaihtui jo muutama päivä sitten, vaikka itsestäni tämä vuoden vaihtuminen ei tunnu vielä konkreettiselta. Vuoteen 2020 mahtui paljon erilaisia asioita, ja pääsin kehittämään itseäni niin istunnassa, maastakäsittelyssä kuin tiedossa hevosia kohtaan.

Tämä — tai siis viime vuosi oli monelle epäreilujen menetysten, turhautumisen ja epäonnistumisen vuosi. Itse kuitenkin koen, että 2020 oli minulle jotain muuta — se antoi enemmän kuin otti. Vuoden vaihde meni taas toisenlaisissa merkeissä, sillä jouduin irtisanomaan 2.1. Pojun ylläpitosopimuksen.

Vuosi 2020 meni äärettömän nopeasti tapahtumistaan huolimatta, ja halusin tehdä tällaisen vuosikelauksen itseäni varten, mitä silloin tapahtuikaan. Aloitetaan!

Tammikuu 2020

Vuosi 2020 alkoi nopeasti ja samalla viimeiset lomapäivät kuluivat tallilla ja nauttiessa tämän alueen metsistä niin koiran kanssa kuin hevosenkin selässä. Uusi vuosi aloitettiin Roxun kanssa ratsastamalla toisen ratsukon kanssa maneesille, jonka jälkeen kävimme myös yhdessä pienellä maastolenkillä. Kenttä oli poikkeuksellinen huonossa kunnossa, joten vaihtoehdot ratsastukselle oli aina maasto tai maneesi.

Roxun lihaksiston parissa työskentely jatkui, ja pääsin ottamaan vuoden alussa toiset laukannostot Roxun kanssa. Osallistuimme myös Kalle Nykäsen kouluvalmennukseen.

Tammikuussa blogi oli aktiivisempi kuin vuoden lopulla, ja kuulumistekstin lisäksi kirjoitin blogiin hevosen hallitsemisesta ja kommunikoimisesta, negatiivisesta vahvistamisesta, hevosen lihaksien ja nivelten hoitamisesta, hevosen kivusta ratsastuksen aikana sekä siitä, miten aloitin maastakäsittelyn.

Aloitin tammikuussa myös listaamaan blogiin kuukausittain kilometrejä, joita meiltä kertyi Roxun kanssa maastoillessa. Tammikuussa maastoilimme yhteensä 67 kilometrin verran.

Tammikuun luetuin blogiteksti oli “Miten hevosen ilmaisee kivun ratsastuksen aikana?”, joka keräsi 118 lukukertaa.

Helmikuu 2020

Helmikuussa kertoja Roxun tallilla kertyi 14, vaikka blogin puolella tekstien aiheet olivatkin vain hevosten hyvinvoinnissa, istunnassa, veganismissa ja ekologisuudessa. Helmikuu oli iloinen ja ihana kuukausi, ja ratsastuksen lisäksi myös juoksutin ja maastakäsittelin Roxun kanssa.

Helmikuun luetuin blogiteksti oli “Hevosen hyvinvointi kilpailuissa” 184 lukukerralla.

Maaliskuu 2020

Maaliskuussa korona alkoi vaikuttaa myös elämään kehä kolmosen ulkopuolella, ja maaliskuun puolen välin aikaan Roxun talli meni kiinni liikuttajilta. Ennen tallin sulkeutumista ja Roxun liikutuksen loppumista pääsimme osallistumaan Roxun kanssa Suvin toiselle istuntavalmennukselle, ja tämä koko valmennus oli täynnä pelkkiä flow-fiiliksiä! Tämä valmennus jäi myös viimeiseksi kerrakseni Roxulla.

Maaliskuun luetuin blogiteksti oli “Tiesitko tämän hevosen jännityksestä?”, joka keräsi 254 lukukertaa.


Huhtikuu 2020

Kirjoitin huhtikuussa sekä blogiin että Instagram-tilille paljon asiatekstejä, eikä minulla ole näin jälkeenpäin huhtikuusta muistikuvia ollenkaan.

Huhtikuun luetuin blogiteksti oli Miisa Wikmanin vieraskynäteksti “Miten hevosen tulisi liikkua?” 1 196 lukukerralla.

Toukokuu 2020

Kirjoitin toukokuussa siitä, kuinka mietin etäkoulun aikana todella paljon sitä, mitä haluan hevosharrastukselta. Ajatuksia ja kysymyksiä tuli mieleen tämän tästä, kuten haluanko enää edes ratsastaa ja millainen hevosharrastus olisi hevosen kannalta kaikkein eettisin vaihtoehto. Nämä kysymykset kuuluvat niin sanotusti siihen vaiheeseen, kun “oma pää alkaa miettimään maailmaa laatikon ulkopuolelta, vaikka itse laatikon olemassa olosta ei tietänyt yhtään mitään“.

Nämä pohdinnat saivat mieleeni myös asioita, joissa olen toiminut aiempina vuosina niin väärin. Olen ollut hevosia kohtaan epäreilu, ja tiedon lisätessä tuskaa olen jopa miettinyt toisaalta ohimennen ratsastuksen ja hevosharrastuksen lopettamista, vaikkakaan en kertaakaan tosissani.

Mietin myös sitä, että  olisi hienoa saada oma hevonen nyt, kun tietää asioista enemmän ja tällöin myös pitäisi osata enemmän. Kirjoitin tuolloin myös, että oppiminen ei ikinä lopu, ja vaikka kuinka olisin kasvattanut tietämystäni ennen kuin minusta tulee hevosenomistaja, tulen tekemään myös oman hevoseni kanssa virheitä. Tämä tekstipätkä oli hauska löytää näin jälkeenpäin, varsinkin nyt näin, kun tiedän konkreettisemmin sen mitä osaan ja missä minun on vielä kehityttävä sen perusteella, mitä näin, kun Poju oli minulla hetken ylläpidossa.

Toukokuun luetuin blogiteksti oli “Miksi hevonen kieltäytyy ja ei tee, kuten ihminen haluaa?”, joka keräsi 1 668 lukukertaa.

Kesäkuu 2020

Kesäkuu alkoi odottavaisella hetkellä, kun sain toukokuun lopussa peruskoulun päättötodistuksen, ja kesäloman ensimmäiset päivät alkoivat kavereiden kanssa. Kotiuduttuani aloin jännittämään yhteishaun tuloksia ja tietoa siitä, minne pääsen opiskelemaan.

Kirjoitin kesäkuun alussa yhdessä Kaisa Määttäsen kanssa “Tehtävänä on välttää hevosten ja aasien kipua — ei taistella sen piilottamiseksi” -blogitekstin hevosten ja aasien kivusta, joka nousi myös kesäkuun luetuimmaksi blogitekstiksi 575 lukukerralla.

Opiskelin kesäkuussa myös hevosen hyvinvoinnista ja hormoneista, kun osallistuin Tuulia Applebyn etäseminaariin ja luin Robert Sapolskyn Miksi seeprat välttyvät mahahaavoilta -kirjaa, jota Appleby etäseminaarissaan suositteli.

Kesäkuun alussa sosiaalisessa mediassa puhuttiin paljon ihmisoikeuksista, rasismista ja Black lives matter -mielenosoituksesta. Kirjoitin samaan aikaan niin blogiin kuin Instagramin puolelle siitä, että meidän on otettava askel kohti muutosta, toisien hyväksymistä: “Jokaisella on eri juuret ja eri arvot. Se, keitä olemme, on vähintään yhtä tärkeää kuin se, mitä haluamme saavuttaa. Koska jokainen saa vaikutteita muualta, myös jokaisen arvot muuttuvat. Siksi myös kulttuuri muuttuu — Se, keitä olemme, muuttuu.”

Heinäkuu 2020

Heinäkuussa blogi täyttyi asia- ja vinkkiteksteistä. Heinäkuun luetuin blogiteksti oli “Kireitä turpahihnoja ja ylähengitystieongelmia — Mielipiteeni turpahihnoista”, joka sai 705 lukukertaa.


Elokuu 2020

Elokuun osalta blogi oli hiljainen, sillä minulla ei ollut opiskelujen, muuton ja uuteen arkeen pääsemisen kanssa aikaa kirjoittaa blogitekstejä. Hiljaisuudesta ja opiskelukiireistä huolimatta hevosharrastus jatkui, kun aloin käymään Ennin luona ja pääsin tutustumaan nyt jo edesmenneeseen Tapsuun sekä Rammuun.

Syyskuu 2020

Syyskuussa kirjoitin kaksi blogitekstiä, jotka liittyvät molemmat eläinfilosofian aihepiireihin. Hevosten sijaan kirjoitin eläimistä, eläinkokeista ja eläinten oikeuksista. Eniten lukukertoja syyskuun teksteistä sai “Ääni eläimille: Eläinkokeeton tulevaisuus”.


Lokakuu 2020

Lokakuussa blogipostauksien virkaa toimitti jälleen eläinoikeuksia koskeva tekstini eläinten hyväksikäytöstä, ja lokakuun viimeisessä tekstissä julkaisin blogin puolelle lehtiartikkelin, jonka kirjoitin yhdessä Iiris Ikosen kanssa syksyn Animalia-lehteen. Tämä lehtiartikkeli on luettavissa myös Animalian sivuilta, linkki tässä.

Lokakuun viimeisenä päivänä Poju tuli minulle ylläpitoon, ja yhteinen matkamme alkoi.

Marraskuu 2020

Marraskuussa blogin päivitystahti nopeutui hieman adventtikalenterin ansiosta. Marraskuun luetuin blogiteksti oli “Kuolain voi aiheuttaa kipua. Mutta entä kuolaimettomat?”, joka keräsi 234 lukukertaa.


Joulukuu 2020

Joulukuussa murehdin paljon Pojun epämääräistä kipuilua, ja epäilin mahahaavaa tai hiekkakiertymää. Joulukuun lopussa Poju alkoi yhtäkkiä ontumaan, ja jalka, jota hän oli alkanut ontumaan kengityksen jälkeen ja mitä hän oli ontunut myös ratsastuksen yhteydessä, oli sama. Poju ei edes astunut kyseiselle jalalle, vaan käveli vain kavion kärjellä. Eläinlääkäri tuli paikalle ja Pojulle oli aiheutunut tähän kavioon kaksi paisetta, jotka johtuivat naulan painamasta.

Blogin osalta päivitystahti oli aktiivinen, ja meille sijoitukseen tullut colliepentu Silla alkoi myös näkymään blogissa. Joulukuun luetuin blogiteksti oli 2. adventtina julkaistu “Näin muokaan kuvani — Ennen ja jälkeen” 59 lukukerralla.

Yhteenveto

Vuonna 2020 tapahtui monia asioita. Niistä päällimmäisenä mieleen jäi nämä:

  • tutustuin viiteen uuteen hevoseen ja moneen uuteen hevosihmiseen
  • osallistuin kolmeen valmennukseen
  • sain ensimmäisen ylläpitohevosen
  • maastakäsittelin enemmän kuin ratsastin
  • opin lisää hevosista ja aloin haaveilemaan eläinlääkärin opinnoista

Kiitos jokaiselle, joka oli mukana vuodessamme 2020!


Ensimmäisen kuvan on ottanut äiti ja viimeisen kuvan Enni Orre. Muut kuvat on ottanut Anniina Gullans.

02 tammikuuta, 2021

Silla 15 vk — Kolme uutta harjoiteltavaa asiaa: kepit, tasapainoilu ja seuruu (sisältää treenivideoita)

Harjoiteltiin Sillan kanssa 29.12. ensimmäistä kertaa tasapainoilua ”kopan” kanssa, jonka kanssa on tarkoitus tehdä myös myöhemmin lihasjumppaa. Ensin vahvistin vain katsomista koppaan ja sitten Silla lähtikin tarjoamaan tassun päälle laittoa kopalle.

Harjoiteltiin myös ensimmäistä kertaa ohjaavaa kättä ja yhdistettiin siihen vähän seuruun alkeita, vahvistin myös pidempää seuruupätkää.

Sitten kolmas tuona päivänä harjoiteltu asia: nimittäin kepit! Vahvistin ensin sitä, kun Silla hakeutui keppien väliin ja sitten yhdistettiin se mun kehon muodostamaan paineeseen.

Näitä asioita on harjoiteltava enemmän:

  • luoksetulo
  • omaan nimeen reagoiminen
  • istu
  • maahan

Näitä asioita tulisi kehittää ja niiden opetusta tulisi jatkaa:

  • tasapainoilu
  • kepit
  • ohjaava käsi
  • seuraamisen alkeet, oikea paikka, kontakti, suoruus




Kuvat: Eveliina Piispanen / Pieni kuvaus

20 joulukuuta, 2020

4. adventti: Saako virheistä puhua?

Niin kuin haluan -blogin Elina kirjoitti pari viikkoa sitten tekstin virheistä ja epäonnistumisesta. Tämä teksti sai minut miettimään, mutta se antoi myös rohkeutta myöntää itselleni ääneen se, millainen virheiden ja epäonnistumisen käsittelijä minä itse olen — ja päätän olla.

On täysin inhimillistä takertua tuttuihin asioihin ja vähätellä tai pelätä vieraita asioita.

David Attenborough puhuu Yksi elämä, yksi planeetta -kirjansa alussa siitä, miten ihminen pystyy luomaan maailmoja ja sitten tuhoamaan ne. Uskon, että tätä kohtaa, jossa kuvaillaan ihmisen valtaa, voidaan käyttää kun puhutaan virheistä: Ihminen pystyy tekemään tuhoa, mutta hän pystyy myös katsomaan aiheuttamiansa virheitä läpi sormien.

Ne virheet ja tuhot, joista Attenborough puhuu, koskevat luonnon monimuotoisuuden menettämistä ja ilmastonmuutosta; Ympäristölle aiheutuvat tuhot voivat tuntua aiheena abstraktilta eli sellaiselta, joka ei ole suoraan havaittavissa oleva asia. Kun puhutaan suurista päästöistä tai hiilijalanjäljen suuruudesta ja niiden lukemien suhteuttamisesta ja havainnollistamisesta oikeaan elämään, luvut saattavat kuulostaa isoilta ja helposti kertyviltä, eli ympäristötuhojen tapaan abstrakteilta. Ympäristöaihe on kuitenkin kaukana abstraktista. Maapallolla on tapahtunut jo sadan vuoden ajan päivittäin näitä olemattomilta tuntuneita asioita. Sadassa vuodessa ehtii tapahtua paljon, ja nyt nämä asiat näkyvät kuitenkin päivä päivältä konkreettisemmin.



Attenborough puhuu ilmasto-ongelmista huonon suunnittelun ja inhimillisten erehdysten seurauksena; Ympäristölle tapahtunut tuho johtuu vahingollisesta välinpitämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä, joten on helppoa ajatella, että ilmastonmuutos ja muu ympäristölle aiheutunut tuho on ihmisen syytä; Vuonna 2020¹ ihmisen vaikutus luontoon on todellisesti maailmanlaajuinen. Ihminen kerää meristä vuosittain yli 80 miljoonaa tonnia ravintoa ja on pyydystänyt 30 prosenttia kalakannoista äärimmäisen uhanalaiseksi².

Lähes kaikki isot valtamerikalat on hävitetty ja noin puolet maailman matalikkojen koralleista on menetetty. Muovijätteitä löytyy kaikkialta valtamerien pintakerroksista syvämeren hautoihin. Muovi leviää merten ravintoketjuihin ja merilinnuista yli 90 prosentilla on mahassaan muovihiukkasia. Planeetalla ei ole yhtäkään merenrantaa, jossa ei olisi merkkejä ihmisestä. Makeiden vesistöjen käyttö on verottanut niissä elävien kasvien ja eläinten määrää yli 80 prosenttia, mikä on enemmän kuin missään muussa elinympäristössä. Jokainen näistä kymmenestä kohdasta pitää paikkansa, eikä niihin voi vastata kuin kyllä: Kuka muukaan, kuin ihminen pystyisi aiheuttamaan luonnolle kärsimystä?

Attenborough nostaa esiin kuitenkin jo kirjansa alussa, että ihminen ei ole syypää maailman tilanteeseen.

Ei välttämättä ole paha, vaikka pystyy kamaliin tekoihin.

Jokainen ihminen on syntynyt tekemään virheitä, mutta myös oppimaan miten ne korjataan. Virheiden tekeminen ei kerro pahuudesta, vaikka ihmisen tekemät virheet voivat jalostua kamaliksi teoiksi; “Olemme kaikki osasyyllisiä, mutta on todettava, ettei vika ole meissä. Vasta viime vuosikymmeninä olemme oppineet ymmärtämään, että meistä jokainen on syntynyt ihmismaailmaan, joka oli alun alkaenkin kestämätön.”

Se, mitä ihmisillä on vielä maapallolla edessä, selviää jatkamalla Attenborough’n kirjan lukemista. Jätetään ympäristöongelmat kuitenkin hetkeksi taakse, ja jatketaan virheistä puhumista.



Jokainen ihminen käsittelee virheet omalla tavallaan, ja virheitten käsittelytapa myös yleensä muuttuu kehityksen ja kasvun myötä. Kuten kirjoitin tämän blogitekstin alussa, ihminen pystyy tekemään tuhoa mutta myös katsomaan sitä läpi sormien. Tämä on myös yksi tapa suhtautua virheisiin, jota käytän itsekin.

Virheiden tekeminen ja niiden huomioimatta jättäminen, “maton alle lakaiseminen”, kuulostaa hyvin itsekeskeiseltä ja sellaiselta, ettei ole valmis korjaamaan omaa käytöstään ja toimintatapojaan. Tätä toimintatapaa kuvaa hyvin Attenborough’n sanat vahingollisesta välinpitämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä, sillä sitä se perimmillään voi olla. Elinan tekstin herättämät ajatukset antoivat minulle rohkeuden sanoa ääneen, että toimin todella näin.

Ymmärsin myös, että tämä tapa ei ole kestävä tapa käsitellä ja kokea virheitä ja epäonnistumisia. Koin virheiden käsittelytapani virheeksi ja epäonnistumiseni epäonnistuneiksi, mutta pelkkä asian ‘kokeminen’ ei riitä muutoksen aikaan saamiseksi: samaan malliin jatkaminen on aivan ymmärrettävää siihen asti, kunnes löytyy syy lopettamiselle sekä lopettamista auttava vaihtoehtoinen ratkaisu.

Jotta asiaan voitaisiin tehdä muutos, se täytyy ymmärtää ja nähdä konkreettisena.

Huomasin oman virheiden käsittelytapani vaikeuden omassa henkilökohtaisessa elämässäni, ja siinä hetkessä muu tapa virheiden käsittelyyn tai epäonnistumisen kohtaamiseen tuntui hyvin vaikealta ja siltä, kuin muuta keinoa, ei olisi. Asia ei kuitenkaan ole niin.

Sama koskee myös ilmastoa ja ympäristöä; Nyt on antroposeenin, voimakkaasti kiihtyneen kuudennen joukkosukupuuton aika. Attenborough kirjoittaa, että antroposeeni voi päättyä ihmiskunnan sivilisaation lopulliseen katoamiseen, tai se voi olla ihmisen ja planeetan uusi kestävän suhteen alku.

Se, millaiseksi antroposeeni kehittyy, on ihmisestä riippuvaa. Se, millainen virheen ja epäonnistumisen käsittelijä minusta kehittyy, on minusta riippuvaa: Myös se, miten otamme toistemme virheet vastaan ja miten uskallamme kertoa virheistämme, riippuu tietyistä asioista.

Annetaan virheille ja epäonnistumisille tilaa.

Saako virheistä mielestäsi puhua?




Lähteet:

David Attenborough: Yksi elämä, yksi planeetta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki 2020. 9, 11-13, 105-107. (¹IPBES, E. S. Brondizio, J. Settele, S. Díaz, and H. T. Ngo: Global assessment report on biodiversity and ecosystem services of the Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services. IPBES secretariat, Bonn, Germany. XXX pages 2019. ²FAO: The State of World Fisheries and Aquaculture — Sustainability in action. Rooma 2020.)

Kuvat: Enni Orre

13 joulukuuta, 2020

3. adventti: Meille tuli pentu!

Irokon Silvershine, “Silla”

Silla tuli meille sijoitukseen ja harrastuskoiraksi, ja hän on kuluneen kuukauden aikana osoittautunut uteliaaksi, ihmisläheiseksi ja leikkisäksi pennuksi. Sillassa näkyy toki myös collieille tyypillistä arkuutta, mutta Sillan arkuus on pientä ja rauhallisella siedättämisellä jännittävistäkin asioista on päästy hyvin eteenpäin.

Olen itse treenannut Sillan kanssa kotona kontaktia ja paikalla oloa ja jatkanut luoksetulon ja lähellä olemisen vahvistamista. Silla on todella näppärä ja nopeasti oppiva pentu, mutta myös niin erilainen ja helpompi ja yksinkertaisempi koulutettava meidän lapinporokoira-muorin ja entisen isovillakoiramixin jälkeen.

Sillan kasvua, kehitystä ja treenejä tulee näkymään myös jatkossa blogin puolella tulevia kokeita silmällä pitäen — pentukuvia siis tulossa!