tiistai 15. lokakuuta 2019

10 vinkkiä positiiviseen ajatteluun hevosta kouluttaessa

Jokainen varmasti tietää jonkun, jolla näyttää olevan aina kivaa hevosensa kanssa. Tällainen harrastaja näkee hevosen olotilan mahdollisuutena, ja keksii tehtäviä ja tekemistä, kun toiset saattavat heittää hanskat tiskiin. Tällaista ihmistä kutsutaan positiiviseksi oppijaksi.

Todennäköisesti me kaikki tiedämme myös jonkun, joka valittaa hevosestaan aina. Silloin puhutaan oppijasta, jolla on negatiivinen ajattelutapa ja ehkä jopa asenne.

Negatiivisen ajattelutavan tunnistaa näistä asioista:
  • ajatus siitä, että hevonen olisi niin vanha, nuori, laiska, energinen, ylipainoinen tai peloissaan, ettei sen kanssa ole kiva tehdä mitään
  • keskittyy niihin asioihin, jotka eivät mene hyvin
  • näkee monia ongelmia ja vaikeuksia hevosen kouluttamisessa ja sen kanssa etenemisessä
  • syyttää usein muita, kuten hevosta, valmentajaa tai hevosenhoitajaa
  • ajattelee itseään huonoksi kouluttajaksi
  • pitää itseään mitättömänä hevoselle
  • puhuu ja ajattelee itsestään pahasti
  • ei tee aloitetta ongelmien ratkaisemiseksi
  • valittaa usein asioista, jotka eivät hevosen kanssa suju

Jokaisen on tietysti mahdollista muuttua monessa asiassa. Myös negatiivisen ajattelutavan voi vaihtaa positiiviseen, mutta se vie aikaa.


Kuvat: Anniina Gullans

Hevosia kuvataan usein ihmisen peileinä, ja sitä ne ovat: ne omaksuvat herkästi ihmisen mielialan, ja mukautuvat siihen itsekin. Ihmisen negatiivinen ajattelutapa vaikuttaa negatiivisesti hevoseen. Negatiivinen ajattelutapa voi saada hevosen esimerkiksi haluttomaksi työskennellä. Kun hevonen heijastaa ihmisen negatiivisia tunteita, hevonen sekä ihminen on oravanpyörässä: ihminen on negatiivinen, hevonen ei tunne oloaan turvalliseksi ja hyväksi ja välttää tilanteita negatiivisesti tuntevan ihmisen kanssa - sellainen yhtälö ei vain toimi ilman muutosta.

Positiivisen ajattelutavan tunnistaa näistä asioista:
  • tekee vaikeuksista heikkouksia
  • keskittyy ja innostuu hyvin menevistä asioista, mutta tiedostaa vaikeudetkin ja keksii niihin tavat, joilla lähestyä asiaa
  • haluaa korjata ongelmat hevosen kanssa ennen kuin jatkaa seuraavan asian opettamista

Hevonen tarvitsee positiivisen ajattelutavan omaavan ihmisen, jotta sillä pysyisi motivaatio töitä tehdessä, ja jotta sillä olisi hauskaa myös töitä tehdessä!

Kuva: Anniina Gullans

Negatiivinen ajattelutapa hevoskoulutuksessa on yleistynyt hyvin paljon. Siihen voi olla syynä somen tuomat paineet tai kateus siihen, miten toinen ihminen pärjää hyvin hevosensa kanssa. Negatiivista ajattelutapaa on voinut lisätä myös korkeat ja haastavat tavoitteet ja se, että niiden saavuttamiseen menee aikaa.

Negatiivista ajattelutapaa on kuitenkin mahdollista muuttaa positiivisempaan suuntaan. Tässä muutamia vinkkejä siihen:


1. Tunnista asiat, jotka sujuvat hyvin

Älä anna keskittymisen mennä asioihin, joka meni huonosti! Ajattele mikä meni hyvin: hevonen yritti tehdä pyynnön mukaan, tai keksit tavan pyytää hevoselta jotain asiaa, mutta pyysit sen väärässä ajoituksessa.


2. Kertaa mielessäsi hyvin tapahtuneita asioita esimerkiksi matkalla tallilta kotiin

Listaa asioita mielessäsi tai kalenteriin, jotka sujuivat sinä päivänä hyvin. Tässä muutama esimerkki:
  • hevonen tuli ensimmäistä kertaa vastaan laitumelta
  • hevonen oli rauhallinen harjatessani sitä
  • hevonen oli motivoitunut koko kentällä työskentelyn ajan
  • hevonen oli rento ravatessaan
  • laukkasiirtymiset onnistuivat tänään tosi hyvin


3. Aloita päivä positiivisesti

Ottaessa heti aamusta positiivisen ajattelumallin oppii nopeasti näkemään tylsempiäkin asioita positiivisella tavalla, ja samalla tulee myös energinen olo.


4. Estä negatiivinen ajattelu

Itsensä "uudelleen ohjelmoiminen" voi tuntua alkuun todella epäluonnolliselta. Pätkä pätkältä, askel askeleelta asiat kuitenkin muuttuvat luonnollisemman tuntuiseksi.


5. Vahvista

Harjoittele myös positiivisen ajattelutavan vahvistamista, ja pyri keksimään kaikesta jotain positiivista.


6. Opi tunnistamaan negatiivinen ajattelu

Negatiivisen ajattelutavan estäminen estää ajattelemasta negatiivisesti enemmän. Poistu tilanteesta, kun huomaat negatiivisen ajattelutavan palaavan ajatuksiisi.


7. Millaisia ihmisiä ympärilläsi on?

Omaan ajattelutapaan ja käytökseen vaikuttaa myös ne ihmiset, joiden kanssa olemme tekemisissä. Ympärilläsi olevien ihmisten ajattelutavat, asenteet ja mielipiteet vaikuttavat myös omaan käyttäytymiseen, vaikka sitä voi olla vaikea ymmärtää tai huomata.

Kuva: Jasmin Seppä

8. Itsemyötätunto

Opettele kohtelemaan itseäsi kuin toista ihmistä! Älä tuomitse ja pety itseesi, kun teet jotain väärin, vaan kannusta itseäsi. Älä kuuntele niitä negatiivisia ajatuksia, joita mielesi kuiskii. Älä anna omien ajatustesi saada sinua epävarmaksi siitä, mitä teet.


9. Ole suvaitsevaisempi

Negatiiviseen ajattelutapaan kuuluu myös ajatus siitä, että omat tavat olisivat ainoita keinoja. Niin ei kuitenkaan ole.

Uskalla ajatella ja miettiä asioita eri lähtökohdista, ja ole avoin ja suvaitsevainen kuuntelemaan toisten mielipiteitä ja tapoja. Älä myöskään vie pois toisen ihmisen toiveikkuutta, vaan kannusta!


10. Älä unohda, miksi olet hevosten kanssa

Älä koskaan unohda sitä, mikä sai sinut olemaan hevosten kanssa tai miksi ostit oman hevosen. Miksi olet hevosten kanssa? Miksi ihailet hevosia? Miksi haluat oppia hevosista lisää? Kysy noita kysymyksiä silloin, kun negatiivinen ajattelutapa yrittää palata mieleesi.

Olen itsekin joutunut tekemään muutosta positiivisen ajattelutavan suhteen. Mietin pitkään, että en voi harrastaa tai kilpailla koirani kanssa niissä lajeissa mitä haluaisin, sillä koiralla alkaa olla jo ikää eikä omat jännittyneet ajatukseni toimi koiran kanssa, joka ei myöskään viihdy kilpailutilanteessa. Vei aikaa oppia, että minulla ja koirallani on kivaa myös ilman kilpailuja ja harjoituksia. Nyt olemmekin olleet pois treenikentiltä kaksi vuotta, ja nauttineet yhdessä pitkistä metsälenkeistä ja retkeilystä.

Kilpaileminen ja muu eteenpäin pääseminen nostaa nopeasti myös omia tavoitteita. On kuitenkin hyvä miettiä sitä, että nauttiiko sekä ratsastaja että hevonen oikeasti yhä vaativimmista tehtävistä ja rankoista harjoituksista. Sain tähän kysymykseen oman vastaukseni juurikin kaksi vuotta sitten.

Millaisia keinoja sinulla on positiivisen ajattelutavan ylläpitämiselle?
Tunnistitko itsesi negatiivisen ajattelutavan listasta?

torstai 10. lokakuuta 2019

Työharjoittelu kokonaisuudessaan | Työharjoittelu luomutilalla

Ajattelin jakaa tänne päällimmäisiä fiiliksiä neljän viikon työharjoittelustani. Työharjoitteluni luomutilalla oli elämäni ensimmäinen työharjoittelu, joka oli ihan mahtava kokemus ja tykkäsin kovasti! Neljän viikon harjoitteluun mahtui vaikka ja mitä tapahtumia, ja koko jaksosta jäi ihania muistoja.

Aluksi en tiennyt yhtään minne hakisin, sillä omalla paikkakunnallani on loppujen lopuksi vähän paikkoja, joissa pääsisin hoitamaan eläimiä talleja lukuun ottamatta. Sain idean viimein hakea luomutilalle, jossa oli lihakarjaa, lampaita, kanoja, pupuja, ankkoja, koiria ja kissoja lukuun ottamatta tipuja ja jaksoni lopussa syntyneitä kissanpentuja!

Olen iloinen siitä, että vaikka itselleni meinasikin tulla kiire etsiä paikkaa, löysin paikan jossa pääsin tekemään töitä, joiden parissa haluaisin myöhemmin työskennellä. Jos siis ikinä sinulle tulee opinnoissasi työharjoittelu, hae paikkoihin jotka todella kiinnostavat sinua!

Tein työharjoitteluni aikana pääasiassa eläintenhoitajan ammattiin kuuluvia tehtäviä. Ruokin esimerkiksi pieneläimiä ja juotin karitsoja. Oli ihanaa, kun työtä tehtiin todellakin eläinten keskellä: lampaanvillojakin lajitellessani kanssani oli tilan bordercollie.

Työharjoittelu avasi myös silmäni bordercollieille, sillä olen aiemmin ajatellut ettei kyseinen rotu sovi käteeni lainkaan. Tilalla kuitenkin pääsin tutustumaan tämän rodun kahteen yksilöön, ja täytyy sanoa, että ihastuin rotuun todella paljon!

Työtehtävät olivat monipuolisia, vaikka monena päivänä olikin selkeä rutiini, jonka mukaan tein töitä. Tavallisesti työpäiväni alkoivat kuitenkin sillä, että juotin karitsat, jonka jälkeen ruokin myös pieneläimet. Ruokinnan jälkeen puhdistin kananmunia, jonka jälkeen minulla oli ruokatauko noin kello 11. Ruokatauon jälkeen oli taas jotain vaihtelevia työtehtäviä, kuten lampaanvillojen erottelua ja pakkausta ja painepesurilla pesemistä. Työpäiväni päättyi noin kolmelta, ja viimeisenä työtehtävänä juotin yleensä karitsat.

Koko yläasteeni ajan visioni siitä, minne haen opiskelemaan, on vaihtunut paljon. Jo pelkästään tämän 9. luokan aikana olen miettinyt ensihoitajan työtä, ja nyt minulla on mielessäni eläintenhoitajan työ, joka sai minut hakemaan maatilalle. En ole koskaan aiemmin miettinyt eläintenhoitajaa ammattina, sillä olen yhdistänyt sen suoraan eläinklinikan työntekijöihin. Otin ammatista kuitenkin enemmän selvää, ja ammattia koskevat työtehtävät ovat sellaisia, joista nautin. Minua pelottaa hieman se, että jos mieleeni tuleekin jokin muu ammatti ennen joulua - yhteishaku alkaa kuitenkin helmikuussa, ja pikkuhiljaa pitäisi tietää, minne on hakemassa!

Tämä neljän viikon työharjoittelu on kuitenkin vahvistanut minulle sitä, että eläimet ovat se asia, joiden parissa tulen tekemään töitä. Vaikka tulenkin toimeen ihmisten kanssa, en pystyisi ajattelemaan olevani päivästä toiseen monen ihmisen ympäröimänä. Eläimien aitous ja suoruus ja läsnäolo on ehkä päällimmäisin asia, mikä saa minut nauttimaan niiden kanssa tekemisestä.

Lyhyesti kiteytettynä työharjoitteluni vahvisti minulle ajatuksia siitä, minkä alan parissa haluan tehdä töitä. Vaikka minun ei tarvitse vielä tietää, mitä teen isona, uskon että eläimissä on kuitenkin sitä, mikä tulee pysymään kanssani. ♥️

Tein kirjoittamilleni postauksille työharjoittelusta luomutilalla oman tunnisteen. Löydät siis kaikki työharjoittelustani kertovat postaukset helposti linkillä työharjoittelu!

Millaisia työharjoitteluja sinulla on ollut?

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Jokainen eläin on läsnäolon arvoinen

Tämä kirjoitus on osa "Hevonen ja ihminen"-sarjaa. Löydät sarjan aiemmat osat tästä linkistä.

Suomen Eläinsuojelu eli SEY järjesti Eläinten viikon, jota vietettiin 4.-10.10. Eläinten viikon teemana oli tuotantoeläimet, ja tapahtuman nettisivuilla oli avoin vetoomus tuotantoeläinten häkkikasvatuksen kieltämiseksi. Tavoitteena oli saada 10 000 allekirjoitusta, ja jo ensimmäisen päivän aikana allekirjoituksia oli tullut vetoomukseen jo yli 5 000.

Tänä vuonna julkaistaan uusi eläinsuojelulaki, kun 20 vuotta vanha laki pääsee uuteen muotoon. Vanha eläinsuojelulaki rinnastaa esimerkiksi hevosen tavaraksi. SEY on laatinut tulevaan lakiin kuusi päätavoitetta.

  1. Eläinten on saatava toteuttaa lajityypillistä käytöstä.
  2. Kivuliaat toimenpiteet ilman asianmukaista kivunlievitystä ja kivun hoitoa on kiellettävä.
  3. Viranomaisille on määrättävä velvollisuus kieltää jalostus, joka aiheuttaa eläimille rakenteellisia tai muita terveysongelmia.
  4. Eläinsuojeluvalvonnan on oltava tehokasta, säännöllistä ja kansalaisille avoimempaa.
  5. Koirien ja kissojen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti tulee säätää pakolliseksi.
  6. Luonnonvaraisten eläinten käyttö sirkuksissa ja delfinaarioissa on kiellettävä.

Jo nämä kuusi päätavoitetta itsessään muuttaisivat nykyistä eläintenpitoa merkittävästi. Lisäksi SEY ehdottaa lakiin lisäyksiä pätevyysvaatimuksiin ja lain rakenteeseen ja lähtökohtiin, kuten myös eläinjalostukseen, eläinten käyttöön viihteessäeläinten hoitoon ja kohteluun sekä eläinten pitopaikkaan. Lain rakenteeseen ja lähtökohtiin ehdotetaan lisäystä eläinten itseisarvosta.



Jokaisella eläimellä on itseisarvo, joka ei koostu siitä, minkä arvoinen eläin on ihmiselle. Eläimet tuntevat ja kokevat asioita, ja niiden elämää tulee kunnioittaa.

Varmasti jokainen hevosenomistaja pyrkii pitämään hevosen mahdollisimman hyvinvoivana. Hevonen saa juuri sille sopivia rehuja ja sille sopivaa heinää ja sen varusteisiin on panostettu niin laadussa kuin rahassa. Mutta onko hevonen siltikään onnellinen? Mitä hevonen tarvitsee, jotta se nauttisi elämästään? Mitkä asiat turvaavat hevosen elämän onnessa, ilossa - eli täydellisessä pilvilinnassa?

Pelkkä vahva suhde ihmisen ja hevosen välillä ei riitä pitämään hevosta onnellisena. Hevonen kaipaa luontaisesti lajitovereidensa luokse, sillä se on laumaeläin.

Moni uskoo, että hevosella on tunteet. Näin myös minä uskon. Uskon myös, että hevonen voi näyttää siltä että sillä olisi kaikki kunnossa, vaikka todellisuus olisi ihan eri. Sen lisäksi, että hevonen kätkee kipuaan, se voi piilottaa myös ahdistuneisuutta, stressiä ja muita tunnetiloja. Näiden tunnetilojen selvittämiseksi hevosta täytyy ymmärtää.



Moni on tottunut ajatukseen, että ihminen valmentaa, ratsastaa ja kouluttaa hevosen. Ihminen omistaa hevosen. Mutta voiko hevonen valmentaa ihmistä?

Hevoset voivat opettaa meille monia asioita. Sen lisäksi, että hevoset ovat loistavia sosiaalipedagogisessa työssä, ne voivat opettaa ketä tahansa ihmistä. Hevonen lisää suvaitsevaisuutta, eikä se arvostele ketään. Lisäksi hevonen voi opettaa meille läsnäoloa, välittömyyttä, välittämistä, suoruutta, aitoutta ja myötätuntoa.

Hevosen ajatukset ovat koko ajan nykyhetkessä. Ihminen voi ajatellessa kuitenkin menneisyyttä tai tulevaisuutta, ja keskittyminen voi olla murheissa tai suruissa. Hevonen kuitenkin toimii aina nykyhetken pohjalta, ja se on koko ajan läsnä. Hevoselle voi tulla epämiellyttävä olo, kun se aistii, että sen kanssa ei olla läsnä. Hevonen voi viestiä epämukavuuttaan esimerkiksi poistumalla paikalta.

Hevoset aistivat ja kommunikoivat paljon niiden kehonkielellään. Ihmiset eivät osaa olla niin suoria. Hevonen ei mieti sitä, millainen henkilö sen kanssa tekee töitä: hevosta kiinnostaa ainoastaan se, mitä hevosen ja ihmisen välillä tapahtuu juuri sillä hetkellä.


Hevonen vahvistaa ihmisen uskallusta olla aito, kun ihmisen pitää olla hevosen kanssa läsnä nykyhetkessä. Hevonen vahvistaa ihmisen uskallusta olla haavoittuva, kun ihmisen pitää käyttää kehonkieltään eikä peittää tunteitaan kuorensa alle. Hevonen vahvistaa ihmisessä sitä voimaa, joka syntyy aitoudesta ja haavoittuvaisuudesta.

Hevonen opettaa meille läsnäoloa, välittömyyttä, välittämistä, suoruutta, aitoutta ja myötätuntoa - miksi siis jättää tällainen mahtava eläin vähempään huomioon ja läsnäoloon, jonka se todella tarvitsee?

Lue myös:

lauantai 5. lokakuuta 2019

Suomalaisen lampaanvillan ekologisuus | Työharjoittelu luomutilalla

Villaviikkoja vietetään 28.9.-6.10. Villaviikkojen tarkoituksena on nostaa suomalaisen villan tunnettavuutta ja arvostusta. Villaviikkojen aikana järjestetään useita erilaisia tapahtumia ympäri Suomen. Villaviikkojen viettämisen kunniaksi halusin jakaa pohdintojani suomalaisen lampaanvillan ekologisuudesta.

Suomalainen lampaanvilla on pääsääntöisesti aina ekologista. Suurin osa villasta tulee kuitenkin Suomeen ulkomailta. Tutkiessa ulkomaiden villantuotantoa tarkemmin paljastuu, että tuotantoon voi liittyä paljon ongelmia ekologisuuteen, eettisyyteen ja epätietoisuuteen liittyen.

Mikä tekee suomalaisesta lampaanvillasta ekologista? Suomessa lammastilat ovat melko pieniä, ja laki on säätänyt eläintenkohtelun ja kemikaalien käytön tiukasti. Suomessa villantuottamiseen ei siis käytetä angora-, kăsmir-, merino- tai mohairvillan valmistukseen käytettäviä eläinten hyvinvointia heikentäviä menetelmiä.

Suomalaisen villan ekologisuutta lisää se, että lampaiden laiduntaminen lisää luonnon monimuotoisuutta eikä se aiheuta maaperälle eroosiota. Lampaanvillaan ei myöskään käytetä loisten torjunta-aineita, jotka ovat ympäristölle haitallisia.

Villa on lisäksi
  • uusiutuva luonnontuote, sillä lammas täytyy keriä 1-2 kertaa vuodessa rodusta riippuen.
  • helppo puhdistettava, sillä vain tuuletus riittää puhdistamiseen. Lisäksi villa hylkii vettä, likaa, hajuja ja staattista sähköä. Villa ei myöskään rypisty.
  • ekologinen valmistaa, sillä villantuotanto on vähäenergistä ja saasteetonta.
  • monipuolinen, sillä siitä pystyy valmistamaan erilaisia hienouslaatuja.
  • helppo käsitellä ja värjättävä.
  • harvoin allergisoivaa ja myrkytöntä. Mikäli lampaanvilla kuitenkin allergisoi, Suomessa on myös monia alpakanvillaa myyviä tiloja, kuten Rockwood Alpacas, Alpaca Fuente ja Helmivene.
  • ihon hyvinvointia edistävä materiaali.
  • ilmavaa ja joustavaa.
  • hengittävä materiaali.
  • luontoa kuormittamaton, sillä villa on kierrätettävää ja 100 % biohajoavaa.


Maailman suurimmilla villantuottajilla, kuten Uusi-Seelannilla ja Australialla asiat ovat toisin. Suurimmissa villantuottajamaissa lampaanvillalla on toinen merkitys: Australiassa tuotetaan 80 % koko maailman tekstiiliteollisuuden käyttämästä villasta. Suomessa lampaankasvatus on pienimuotoisempaa, mutta suurissa villantuottajamaissa se on teollista tehotuotantoa. Niissä maissa lampaita on niin paljon, että niiden laiduntaminen voi aiheuttaa maaperälle eroosiota ja luonnonmonimuotoisuuden häviämistä.

Lampaita ollessa paljon lampaiden yksilöllinen hoito on mahdotonta, kun yhdellä omistajalla lampaita voi olla jopa kymmeniä tuhansia. Kemikaaleja hyödynnetään myös paljon tuotantomäärän lisäämiseksi. Lampailla käytetään myös loistorjunta-aineita, jotka kulkeutuvat helposti ympäristöön ja sitä kautta myös ihmisille.

Suurissa tuottajamaissa ongelmia tuottaa muun muassa lampaiden keritseminen ja niiden kuljettaminen teurastamoille. Kerintä on useimmiten liukuhihnamaista työskentelyä. Merinovillaa saatavien merinolampaiden keritseminen aiheuttaa usein lampaalle kivuliasta kipua. Merinolampaan iho on jalostettu sellaiseksi, että villan määrä olisi mahdollisimman suuri. Keritseminen voi aiheuttaa silloin merinolampaille suuria arpia.

Villa on kuitenkin sivutuote lammastaloudessa. Neljä viidesosaa Suomeen tulevasta lampaanlihasta on peräisin Uusi-Seelannista, missä lampaiden teurastusmatka tarkoittaa pitkää laivamatkaa ahtaissa olosuhteissa. Laivamatkalla suuri osa lampaista kuolee janoon, kuumuuteen, nälkään, sairauksiin tai tukehtumalla.

Lampaanvillaa tai lämpimiä merinovillavaatteita päällään ihastellessa ei välttämättä mietittyä villan alkuperämaata. Ostamalla suurien villantuottomaiden tuotteita voi tukea lampaiden "design-jalostusta" ja kamalia teuraskäytäntöjä.


Lähteet:

Lue myös:
Tein kirjoittamilleni postauksille työharjoittelusta luomutilalla oman tunnisteen. Löydät siis kaikki työharjoittelustani kertovat postaukset helposti linkillä työharjoittelu!

Mitä ajatuksia teksti herätti?
Tuetko kuluttajavalinnoillasi suomalaista lampaanvillaa?

tiistai 1. lokakuuta 2019

DIY: Helppo ja nopea kranssi luonnonmateriaaleista

Onko vaarallista, jos tähän aikaan vuodesta on jo täysi joulufiilis? Olen innoissani koonnut jo joulusoittolistaa, ja sain idean tehdä kranssin. Käytin kranssiin pelkästään luonnonmateriaaleja, eli en käyttänyt siihen mitään rautalankaa tai muuta lankaa. Tällä kranssiohjeella saa tehtyä hienon kranssin oveen - ja luonnonmateriaalien ansiosta kranssin voi antaa myös virikkeeksi kaneille tai hevosille!

Tarvitset siis vain:

  • pitkää heinää
  • puun oksia: käytin itse kuusta


1. Aloita letittämällä heinät.

Letitysohje:
  1. Jaa heinät kolmeen osaan.
  2. Siirrä oikeanpuoleinen osio keskelle.
  3. Siirrä vasemmanpuoleinen osio keskelle.
  4. Toista osioiden siirtelyä keskelle niin kauan, kunnes letti on valmis.
  5. Solmi letin pää löysällä solmulla letin alkuun muodostaen letistä ympyrän. Letistä tulee kranssin pohja, johon puun oksia aletaan pyörittämään.


2. Aloita puun oksien kieputtaminen kranssin pohjalle. Ota oksan päästä kiinni, ja pyöritä se tiheästi ja tiukasti lettiin. Pidä kiinni siitä kohdasta, johon oksa loppuu, ja ala pyörittämään sen päälle uutta oksaa. Toista tätä niin kauan, kunnes koko kranssi on kieputettu oksilla ympäri.

3. Valmis!


Valmis kranssi sopii hyvin oveen, mikäli tykkää vähän "huolimattomamman" näköisestä kranssista! Tämä malli kranssi päätyi kanilaan kanien nautittavaksi.

Millaisesta kranssista sinä tykkäät?
Aiotko tehdä kranssin itse vielä tänä vuonna?

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Jäljestys hevosen kanssa - miten opettaa hevonen jäljestämään?

Tämä postaus on osa "Hevonen ja ihminen"-postaussarjaa. Löydät sarjan aiemmat osat tämän linkin avulla.

Maastakäsin työskentely hevosen kanssa -Facebook-ryhmässä ollut jäljestysvideo kiinnosti ihmisiä paljon, ja päätin kirjoittaa ohjeet jäljestyksen opettamiseen.

Olen itse jäljestänyt nykyisen ja entisen koirani kanssa enemmän ja vähemmän viimeisen neljän vuoden aikana. Jäljestys on hauska harrastus ihan jokaiselle, ja on hyvä että jäljestämistä aletaan opettaa myös hevosille. Jäljestäminen rentouttaa hevosta ja antaa sille loistavaa aivotyöskentelyä! Lisäksi jäljestys aktivoi hevosen hajuaistia, jonka aktivoiminen ihmisenä on muilla tavoin haastavaa.

Jäljestämisen opettamiseen on monia eri tapoja, mutta jaan tässä postauksessa yhden yleisimmistä tavoista, jonka avulla olen opettanut kaksi koiraa jäljen saloihin.

Jäljen seuraamiseen vaikuttaa se, millaiselle alustalle jälki on tehty, kuinka kauan jäljen on annettu "jäähtyä", millainen sää jälkeä tehtäessä on ja kuinka tiheästi namit ovat jäljellä.

Jäljen voi tehdä monenlaisille alustoille. Kannattaa kuitenkin tehdä ensimmäiset jäljet sellaiselle alustalle, jossa ei ole niin paljoa hajuja kuin esimerkiksi metsässä. Hiekkatiet ja kenttä ovat loistavia paikkoja. Samalla tavoin jälki voi olla eri muotoinen. Kaikista helpointa on tehdä ensimmäisestä jäljestä suora, ja välttää tiukkoja kulmia.

Jälkeä ei kannata tehdä vesisateessa. Tihkusade ei haittaa jälkikonkaria hevosta, mutta ensikertalaiselle jäljestys sateessa on vaikeaa, sillä sade huuhtoo hajua eikä sen seuraaminen ole selkeää. Jälkeä ei kannata tehdä myöskään tuulisella säällä, sillä tuuli siirtää jäljen hajua.

Jäljestyksen ideana on, että eläin seuraa hajua. Namien heittely sinne tänne ei siis ole jäljestystä. Kannattaa merkitä itselleen muistiin paikka, josta aloittaa jäljen tekemisen.

Jäljen valmistelu ilman hevosta
Jätä kohtaan, josta aloitat jäljen tekemisen, muutamia nameja. Jälki kannattaa tehdä niin, että astut askeleen, ja nostat kantapäätäsi sen verran, että saat tiputettua namin kenkäsi alle. Näin hevonen ymmärtää, että sen täytyy seurata ihmisen hajua, jotta se löytää nameja.

Ensimmäisissä jäljissä nameja voi laittaa viiden askeleen välein. Ensimmäisien jälkien ei tarvitse olla myöskään pitkiä. Jäljestäminen on eläimelle hyvin väsyttävää ja energiaa vievää, joten ensimmäinen jälki voi hyvinkin olla vain 20 metriä pitkä.

Poistu jäljeltä eri suunnasta kuin olet tullut jälkeä tehdessäsi, jotta jäljen loppuminen on hevoselle selkeä.

Koirapuolella nameja käytetään yleisesti vähiten jäljen alussa ja sen varrella, kun taas jäljen lopussa koiraa odottaa isompi kasa nameja palkkiona hyvin ajetusta jäljestä.

Jäljen tekeminen hevosen kanssa
Kulje hevosen kanssa kohtaan, josta olet aloittanut jäljen tekemisen. On tärkeää, että saat hevoseen kontaktin jäljen alussa ja lopussa, ettei hevonen lähde jäljelle suoraan tai lähde etsimään ihmisen hajuja, vaikka jäljen viimeiset namit on jo syöty.

Osoita hevoselle jälkeä. Jäljen aloittamiseen voi sanoa jonkun sanan, olen itse käyttänyt sanaa "jälki" ja "etsi". Heti, kun hevonen ymmärtää seurata jälkeä ja löytää jäljen varrella nameja, muista kehua suullisesti todella vuolaasti.

Kannattaa huomioida sitä, ettei lähde jäljellä hevosen edelle. Hevonen etenee jäljellä omassa tahdissaan: jälkeä ajavat koirat voivat edetä jäljellä jopa juosten, kun taas jotkin koirat kävelevät hitaasti ja haistelevat jälkeä tarkasti. Hevosta ei siis muuten tarvitse jäljellä ohjata, kuin katsoa, ettei hevonen lähde jäljeltä väärään suuntaan tai käänny takaisin jäljen alkuun.

Jäljen loppu on juhlimisen aika. Silloin hevosta saa taputtaa ja palkita paljon. Jos hevonen on lähdössä seuraamaan ihmisen hajua, vaikka jälki olisikin jo loppunut, on hyvä pitää taskussa itsellä nameja, joilla saa hevosen kontaktin.

Oletko kuullut tai ajatellut aiemmin, että hevosen kanssa voisi jäljestää?
Aiotko kokeilla jäljestämistä hevosen kanssa?

maanantai 23. syyskuuta 2019

Luomutuotantoeläinten hyvinvointi | Työharjoittelu luomutilalla

Ensimmäinen viikko neljästä työharjoitteluviikosta on nyt takana. Työpäiväni menevät niin, että olen työharjoittelussa tiistaista torstaihin ja koulussa maanantain ja perjantain. Vaikka työpäiviä onkin siis vain kolme viikossa, jokainen niistä on ollut hyvin opettava ja antoisa.

Olen töissä luomutilalla, ja näiden kolmen päivän aikana olen päässyt ruokkimaan eläimiä, tekemään töitä tilamyymälässä ja osallistumaan kahteen Rekoon.

Toisen työpäiväni aikana pohdin sitä, miten luomuruoka ja luomussa olevat eläimet eivät ole niinkään päässeet esiin sosiaalisessa mediassa. Sen sijaan vahvaa vastakkaistaistelua käyvät ilmastonmuutokseen ja vegaanisuuteen vetoavat aktivistit ja sekasyöjät.

Olen itsekin kirjoittanut tänne blogiin ekologisuudesta, ja haluan muutenkin arjessa panostaa ja valita luonnolle ystävällisiä tuotteita. Lisäksi mietin tarkoin mitä ostan sekä ketä ja millaista toimintaa haluan tukea kuluttajana.

Ilmastonmuutos uhkaa ja ihmisten tulisi muuttaa valintojaan ja tottumuksiaan. Tarkoittaako se lihansyönnin lopettamista?

Lihansyönnin lopettaminen vähentäisi merkittävästi ihmisten tuottamia päästöjä ja hiilijalanjälkeä. Mutta vaikka kaikki ihmiset lopettaisivatkin lihan syönnin, meille jäisi silti jäljelle tuotantoeläimet, ja niiden tuottamat tuotteet. Tuotantoeläimet eivät ole missään vaiheessa lopettamassa tuotteidensa tuottamista, ja siksi on tärkeää turvata tuotantoeläinten hyvinvointi.

Tuotantoeläinten hyvinvointia voi tukea esimerkiksi:
  • Tukemalla ja ostamalla sellaisen tilan tuotteita, joka panostaa eläinten yksilölliseen hoitoon, eikä määrään.
  • Ostamalla ja tukemalla sen tilan tuotteita, joka tarjoaa eläimelle lajitovereita ja panostaa siihen, että eläimet pääsevät toteuttamaan lajityypillistä käytöstä. Esimerkiksi lampaita tulisi olla vähintään 4-5, mutta enintään noin 70 samassa laumassa, jotta lampaan käyttäytyminen olisi lampaalle tyypillistä ja syöminen ei häiriintyisi.
  • Valitsemalla sen tilan tuotteet, jonka tilan eläimet ovat hyvinvoivia: niillä on kokoajan tarjolla ruokaa ja puhdasta vettä, niillä on eläinten tarvitsema suoja jossa ne pysyvät lämpimänä ja eivät pääse kastumaan ja eläintenpitopaikka on tukeva ja turvallinen.

Esimerkit näistä tiloista, jotka täyttävät ylläolevat esimerkit, ovat luomutilat ja moni pientila.


Joillekin luomuruoka voi olla jollekin taikauskossa riippuva käsite. Tuotantoeläinten parempien kasvatus- ja pito-olosuhteiden tarjoaminen ei kuitenkaan ole vitsi, vaan se on asia jota pitäisi vaatia.

Luomueläintuotanto on usein astetta parempi valinta. Esimerkiksi luomusiipikarjan ja -sian on päästävä ulos päivittäin vähintään toukokuusta lokakuuhun sään salliessa. Monilla luomutiloilla myös luomunaudat eli lypsy- ja lihakarja sekä siat pääsevät ulkoilemaan ulkotarhassa ympäri vuoden. Myös monilla "normaalin" tuotantotilan lehmät ulkoilevat ympärivuotisesti, joka on hieno asia.

Luomueläintuotannossa huomioidaan eläinten käyttäytymistarpeet ja hyvinvointia koskevat vaatimukset, ja niitä vahditaan tarkasti muun muassa luomutarkastusten avulla. Luomutilojen eläintenpitopaikassa eläimillä on enemmän tilaa: sioilla tilaa on jopa kaksi kertaa enemmän, kuin "normaalin" tuotannon määräykset vaativat.

Luomutiloilla eläimet pääsevät liikkumaan myös sisätiloissa vapaasti, sillä suojissa ei ole häkkejä. Näistäkin asioista huomaa jo, että luomutuotantoeläimien vointi ja pito on parempaa kuin tuotantoeläimillä yleisesti.

Luomutuotantoeläimien pidossa ja hoitamisessa on paljon asioita, jotka ovat luomutilallisille itsestäänselviä eläinten pidon vaatimuksien kautta. On mielestäni todella surullista, että esimerkiksi jotkin karjaeläimet näkevät luonnonvaloa ensimmäisen kerran, kun ne astuvat teurasauton kyytiin. Tieto ja tavat toimia on kuitenkin leviämässä, ja eläinten hyvinvointiin panostetaan yhä paremmin.

Tilallisten työ on tärkeää, sillä heidän avullansa saadaan eläinperäisiä tuotteita: mutta tärkeässä osassa on myös ne eläimet, jotka tuotteita tuottavat.


Lähteet:

Lue myös:
Suunnitelmissani on kirjoittaa työharjoittelujakson ajalta muutamia postauksia omista ajatuksistani ja pohdinnoistani. Tein postauksille oman tunnisteen työharjoittelu, jonka kautta nämä tekstit löytyvät helposti jatkossakin!

Mitä mieltä olet tuotantoeläinten hyvinvoinnista? Millä eläinten hyvinvointia voisi parantaa?

perjantai 20. syyskuuta 2019

Hevonen voi päästä pelosta yli

Tämä postaus on osa "Hevonen ja ihminen"-postaussarjaa. Löydät sarjan aiemmat osat tämän linkin avulla.

Hevoset pelkäävät herkästi, ja siksi pelko tai trauma on paha haitta hevoselle. Joissakin tilanteissa ihminen voi ennalta ehkäistä pelon tai trauman syntymistä, mutta jotkin asiat ovat kuitenkin kiinni siitä, miten muut ihmiset toimivat ja käyttäytyvät. Hevosta voi kuitenkin monin tavoin auttaa selviytymään pelkoa ja ahdistusta aiheuttavasta kokemuksesta.

Hevosen luoksepäästävyys ja tunnetila, jossa se on kun se kohtaa ihmisen, rakentuu hevosen ollessa vasta maitovarsa. Hevonen ottaa oppia emästään ja sen eleistä. On myös mahdollista, että hevosen luoksepäästävyys on periytyvä ominaisuus.

Peloilla on myös usein taipumus laajentua. Varsa voi pelästyä tuulessa liikkuvaa muovipussia, jonka jälkeen se voi olla varuillaan heiluvia ja kahisevia esineitä ja asioita kohtaan, ja muutaman vuoden päästä sama hevonen voi jopa yrittää väistää harjaa tai ihmisen kosketusta.



Traumat, pelot ja ahdistavat tilanteet jättävät jälkensä hevoseen, riippumatta siitä minkäikäisenä hevonen kokee niitä. Ihmisen epäjohdonmukainen käytös voi murentaa hevosen itseluottamusta, ja vahingoittaa hevosen ja ihmisen välistä suhdetta.

Esimerkiksi: Jos hevonen yrittää purra ihmistä vaikka satulavyötä kiristäessä tai satulaa selkään laittaessa koska se tuntee kipua siinä tilanteessa, ja sitä lyödään puremisen takia, hevonen ei pysty ymmärtämään lyömisen ja kivun yhteyttä. Tällaisessa tilanteessa hevonen voi alkaa esimerkiksi kammoksumaan kaikkea selkään laitettavaa, koska sitä lyötiin sitä asiaa tehtäessä. Joillekin hevosille tällaisen tilanteen seurauksena voi "tulla" opittu avuttomuus.

Opitusti avuton hevonen on käsityksen mukaisesti oppinut avuttomaksi: sitä on rangaistu reaktion tai tunteen ilmaisemisesta, joten se reagoi asioihin epänormaalin hitaasti tai välinpitämättömästi. Opitusti avuton hevonen on opitusti avuton, toisin sanoen "pystyyn kuollut" koko ajan.



Opitun avuttomuuden lisäksi hevoselle voi kehittyä esimerkiksi trauma, tai jäädä muutoin epämiellyttävä kokemus jostain tilanteesta niin, että se vaikuttaa hevosen käytökseen. 

Pelokasta hevosta ei saa pakottaa kohtamaan pelkoa. Pelon yliannostus "flooding" voi pahimmassa tapauksessa vaikeuttaa ongelmaa entisestään tai saada hevosen opitun avuttomuuden tilaan.

Hevosen oloa ja pelon suuruutta voi lieventää siedättämällä. Siedätyksessä pelkoa aiheuttava tilanne pilkotaan osiin ja toteutetaan pienin askelin. Toinen keino pelon lieventämiseen on vastaehdollistaminen. Silloin pelkoa ja epävarmuutta aiheuttavaan tilanteeseen lisätään jotain positiivista, esimerkiksi ruokaa.

Välimatka ärsykkeeseen on aluksi oltava niin pitkä, että hevonen ei koe tilanteessa ahdistusta, tai osoita stressaantuneita ja hermostuneita merkkejä. Tässä kannattaa hyödyntää esimerkiksi ruohoa, sillä syöminen rauhoittaa hevosta.

Pelosta tai peloista yli pääseminen on pitkä prosessi. Tämän prosessin aikana hevosta ei saa hoputtaa, koska prosessissa täytyy edetä hevosen mukaan. Kaikkia pelkoja ei ole mahdollista poistaa kokonaan, sillä jotkin traumat ovat tehneet hevosen aivoihin jo ison muutoksen.

Mitä vähemmän stressiä ja epämukavuutta hevonen kuitenkin kokee, sitä onnellisempi ja terveempi se on.

Millaisia ajatuksia teksti herätti? Jos palo lukea lisää syttyi, kannattaa katsoa myös nämä tekstit:

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Miksi kani ei viihdy sylissä?

Opittua avuttomuutta on tutkittu ja testattu muutaman kymmenen vuoden ajan koirilla ja hevosilla. Yhdessä tutkimuksessa koiraa naksutinkoulutettiin ja palkittiin, jonka yhteydessä koiraa rankaistiin samanaikaisesti sähköllä. Koira lakkasi toimimasta kokonaan, sillä se lamaantui eikä se uskaltanut tehdä enää mitään.

Opittua avuttomuutta kutsutaan koulutusmenetelmäksi, ja se on mielivaltainen tapa tuottaa eläimelle kipua ja pelkoa. Opittu avuttomuus on masennuksen kaltainen tila, jossa eläin lakkaa yrittämästä ja sulkeutuu. Eläimen elämänhalu sammuu, ja se valitsee avuttomuuden tilan silloinkin, kun sillä olisi mahdollisuus paeta: eläimestä tulee joka tilanteessa opitusti avuton.

Opitusti avuton eläin voi olla kahdenlainen: se voi olla täysin apaattinen, tai se voi tehdä yhtäkkisiä aggressiivisia "iskuja". Opitusti avuttoman eläimen yleinen aktiivisuus, sosiaalinen vuorovaikutus ja työskentelymotivaatio katoavat melkein kokonaan. Eläin syö ja juo heikosti, ja se alkaa reagoimaan asioihin liioitellusti. Opittu avuttomuus on eläimelle todellava ahdistava ja pelottava stressitila.

Sen lisäksi, että opittua avuttomuutta esiintyy melko paljon hevosilla, sitä esiintyy myös kaneilla. Tämä asia tuli mieleeni eilen, ja halusin jakaa aiheesta omia pohdintojani. Kani hankitaan lemmikiksi, jonka voi ottaa syliin ja jota voi rapsutella. Jos kani ei tarjoudu syliin itse, sen perään mennään ja se nostetaan syliin.

Yleisin virhe on nostaa kani syliin silloin, kun se on jähmettynyt. Kani jähmettyy paikoilleen silloin, kun se kokee olevansa uhattu, eikä se näe ulospääsyä tilanteesta. Jähmettynyt kani ei ole rento, vaan se on stressaantunut.

Kania kannattaakin silittää silloin, kun se tulee itse ihmisen luo, ja lopettaa silittäminen silloin, kun kani lähtee itse tilanteesta. Kanin ollessa sisäreviirillään, eli pesänsä luona tai sen lähellä, on hyvä antaa kanin rauhassa.

Yleisesti kani kuitenkin inhoaa sylissä oloa ja nostamista. Kanissa ei siis ole mitään vikaa, mikäli se ei viihdy sylissä.


Leukaansa hieromalla kani merkkaa omaa aluettaan, kulkumerkkejään ja läheisiä lajitovereitaan leuassa olevan rauhasen avulla. Kani voi merkitä näin ihmisen myös "omakseen".

Kani on luonnossa saaliseläin, niin kuin hevonenkin on. Saaliseläimen vaistot saavat sen välttämään pidellyksi tulemista. Kanille voi nostaessa tulla petoeläimen sieppaamiseen liittyviä tuntemuksia.

Mutta niin kuin hevosten kanssa pystytään toimimaan, myös kania voi totuttaa ihmiseen ja ihmisen kosketukseen. Kania voi lähteä totuttamaan ihmiseen niin kuin tekisi varsan kanssa: puhumalla, sekä palkitsemalla ruoalla silloin, kun eläin tulee omasta kiinnostuksestaan ihmisen luo. Aluksi voi antaa kanin tulla itse haistelemaan ihmistä. Sen jälkeen voi pitää kädessään ruokaa, ja antaa kanin tulla syömään sitä ilman suurempaa reagointia.

On myös kaneja, jotka välttävät kosketuksi tulemista todella paljon. Siitä huolimatta tällainen kani haluaa tulevansa huomatuksi.

Tärkeintä on, ettei pakota kania ja vaadi siltä edistymistä ihmisen haluamaan tahtiin. Kani on tarkkaileva eläin, eikä sylissä olo ole sille luontainen asia.




Mitä ajatuksia teksti herätti?

Kannattaa lukea myös:

torstai 5. syyskuuta 2019

Hevosen hyvinvointi on moninainen käsite

Minkä tahansa eläimen hyvinvoinnin määrittely on vaikeaa, vaikka tieteellisesti ihminen voi nykyään selvittää eläimestä paljon tutkimusten avuilla. Jokaisella ihmisellä on myös oma käsitys hyvinvoinnista, ja miltä hyvinvoiva hevonen näyttää. Oma käsitykseni hyvinvoivasta hevosesta on lyhyesti se, että se on normaalipainoinen ja saa olla laumassa siellä liikkuen, syöden, leikkien, seurustellen ja leväten.

Hyvinvointia määritellessä mielipiteet ja käsitykset kulkevat ääripäästä toiseen, mutta useimmiten hyvinvointi määritellään pitkälti Farm Animal Welfare Comitteen eli FAWC:n julkaisemaan eläinten viiden vapauden listaan. Lista löytyy myös tästä linkistä englanniksi, mutta tässä lista suomeksi:
  1. Vapaus nälästä ja janosta, sisällyttäen vapaan veden saannin ja eläimen tarpeisiin vastaavan ruokinnan.
  2. Vapaus epämukavuudesta, tarjoten eläimelle ympäristö, jossa sillä on suoja mukava paikka, jossa se saa levätä.
  3. Vapaus kivusta, loukkaantumisesta ja sairauksista, jolloin ennaltaehkäistään ja hoidetaan ja diagnosoidaan nopeasti eläimen loukkaantumiset ja sille kipua aiheuttavat loukkaantumiset ja sairaudet.
  4. Vapaus lajityyppiseen käyttäytymiseen tarjoamalla eläimelle riittävästi tilaa ja mahdollisuuksia lajityypillisen käytöksen toteuttamiseen.
  5. Vapaus pelosta ja ahdistuksesta, jolloin eläimelle varmistetaan oikeat olosuhteet ja hoito.

Hevonen, niin kuin muutkin koti- ja tuotantoeläimet, ovat nykyisin täysin riippuvaisia ihmisestä. Vain ihminen voi turvata eläimelle lajinmukaisen käyttäytymisen, hyvät pito-olosuhteet ja ympäristön sekä hyvän kohtelun. "Laadukas hevosenpito edellyttää tietoa, taitoa, työtä, tarkkuutta ja tunnetta"  on hyvin tiivistetty lause Helena Koskentalolta.


Kannattaa lukea myös:
Halusin korostaa postauksen aihetta, ja jakaa samalla jotain, joka olisi nopea ja tiivis paketti lukea. Siksi tämä teksti olikin melko lyhyt, jonka saa nopeasti luettua vaikka bussimatkalla tai aamua aloittaessa. Toivottavasti tämä teksti sai sinut miettimään ja pohtimaan aihetta lisää!