lauantai 15. kesäkuuta 2019

Ihmisellä on SUURI vaikutus hevosen toimintaan

Joskus tapaa hevosenomistajia, joilla on ollut vuosien saatossa täysin erilaisia, kokoisia ja rotuisia hevosia, mutta hevonen toisensa jälkeen käyttäytyy samalla tavalla erilaisuuksista riippumatta. Hevonen voi olla epävarma, arka, eloisa, pehmeä, kova tai laiska - onko hevosenomistajalle todella vain sattunut kohdalle samanlaisia hevosia, vai vaikuttaako omistajan oma käytös siihen, millainen hevonen on?

Vaikka tässä postauksessa keskitytäänkin niihin asioihin, joihin ihminen voi vaikuttaa hevosessa huonolla tavalla, on myös asian kääntöpuoli. Ihminen voi saada hevosesta avoimemman, ja hevonen ei ole välttämättä yhtä arka tai ennakkoluuloinen kaikkien ihmisten kanssa.

Hevosia kutsutaan usein ihmisen sielun peiliksi - eikä syyttä, sillä joskus se on niin. Melko usein näkee hevosenomistajia (tai -harrastajia), joiden hevonen käyttäytyy ei-toivotulla tavalla, ja hevonen viedään pois tilanteesta ja sitä rankaistaan. Kun hevonen astuu seuraavan kerran samaan tilanteeseen, se voi alkaa ennakoimaan ihmisen reaktiota, sillä aavistaa saman tilanteen aiheuttavan sille taas ahdistuneisuutta. Hevonen alkaa reagoimaan tilanteessa entistä voimakkaammin, jolloin ihminen hermostuu myös enemmän. Tällöin muodostuu kierre, jossa ihminenkin alkaa varautumaan tilanteisiin, joissa hevonen reagoi, ja tilanne on molemmille stressaava ja ahdistava. Tällä tavoin muodostuu esimerkiksi moni lastausongelma.

Hevosta kouluttaessa kuulee usein puhuttavan vahvasta tai lyhyestä kipumuistista. Samalla tavoin hevonen voi olla luonteeltaan kova tai herkkä, joka kertoo siitä miten hevonen muistaa kokemansa ikävät ja ahdistavat asiat ja tilanteet. Herkkä hevonen muistaa ikävät tilanteet pitkään, ja voi väistellä tilanteita, jotka se on kokenut ahdistavaksi tai ikäväksi, jopa lopun elämäänsä.

Kova hevonen ei tarkoita sitä, että hevonen olisi kova suustaan, hankala käsitellä tai muulla tavalla vaikea erilaisissa tilanteissa. Se tarkoittaa sitä, että hevonen ei muista sille tapahtuneita epämiellyttäviä asioita pitkään. Se, onko hevonen kova vai pehmeä, on osansa ongelmatilanteiden muodostumisessa.


Hevonen elää hetkessä, ja se elää hetken kerrallaan vaistojensa mukaisesti. Kun hevonen on kohdannut jotain ahdistavaa tai pelottavaa, ihmisen on tärkeä kiinnittää huomiota siihen, ettei pidä hevosella samaa pelkoa yllä jatkossa. Tähän lopputulokseen pääsee pysyttelemällä tilanteissa rauhallisena, kannustamalla hevosta ja pyytäen siltä vähän kerrallaan. Mikäli jostakin tilanteesta on jo muodostunut ongelma, on tärkeää välttää paineen muodostumista.

Täysin rauhallinenkaan omistaja ei muokkaa hermostuneesta ja jännittyneestä hevosesta rentoa sormia napsauttamalla, mutta pysymällä rauhallisena ja poistamalla hevosen hermostuneisuudesta ihmisen jännittyneisyyden hevosta pystyy tukemaan tilanteessa ihan eri tavoin.

Otetaan tässä kohtaa esimerkiksi lastaustilanne. Hevonen ottaa hermostuneena muutaman askeleen lastaussillalle, ja toinen ihminen vetää sitä riimunnarulla koppiin, ja toinen työntää hevosta takaa käsin tai jonkin muun avulla. Tällaisessa tilanteessa hevoselle ei anneta tilaisuutta poistua tilanteesta, joka nostaa sen jännittyneisyyden uudelle levelille.

Lastaustilanteessa - ja missä tahansa muussakin tilanteessa - ihmisen, oli se sitten hevosen omistaja, liikuttaja tai hoitaja tai joku muu, hevosen tulisi haluta pyrkiä sen luo. Edellä olleessa esimerkissä hevonen ei halunnut koppiin, jonne ihminen sitä veti. Tilanteessa ihminen oli pakote, eikä henkilö, jonka luokse hevonen halusi hakeutua.

Hevonen on perusluonteeltaan seurallinen, ja se haluaa kommunikoida ihmisen kanssa. Kommunikoimalla hevoselle se kommunikoi takaisin. Jotta ymmärtää mitä hevonen kokee, ihmisellä pitää olla suhde lemmikkiin.

Hevosen tunnetilojen opettelu sen sanattomasta elekielestä on paljon tuottoisampaa, kuin valtavien rahasummien käyttäminen erilaisiin koulutuksiin ja valmennuksiin, sillä koulutuksista ja valmennuksista ei ole mitään hyötyä ja apua, jos ei ymmärrä, miksi ja miten eri tilanteissa ja asioissa tulisi toimia.

Oikeisiin johtopäätöksiin, ratkaisuihin, koulutusmetodeihin ja -tapoihin pääsee nopeammin sillä, että tutustuu ja opiskelee eläimen käytöstä yksilöllisesti ja laumassa. Lisäksi täytyy tietää, mitkä asiat toimivat hevoselle palkkana.


Kannattaa lukea myös nämä:
Hevosen luontainen käyttäytyminen (osa 1) - Luontoäidin hevoset
Varusteitta ja pakoitteitta? - Nuorta verta


Millä tavoin sinun mielestäsi ihminen vaikuttaa hevoseen?
Miten hevonen voi vaikuttaa ihmiseen?

torstai 13. kesäkuuta 2019

Balance ton quoi

Laisse-moi te chanter

Päivät rientävät vauhdilla ohitse, ja tuntuu kuin viime viikosta olisi ikuisuus! Mietin, että olisin kesälomalla blogin suhteen jopa hieman aktiivisempi kuin yleensä, mutta olen pitänyt kiinni yhä normaalista postaustahdista. Näin lomalla ollessa on ihanaa kirjoittaa blogiin, kun on myös enemmän kuvia ja tekstiä julkaistavana! Niin kuin huomaa, olen käsittömän huono alkulöpinöissä, joten siirrytään suoraan postauksen pariin!


Olen käynyt ajamassa ja hoitamassa Roopea nyt muutaman kerran, ja löysimme Roopen omistajan kanssa hyvän uuden ajoreitin, joka on 4,9 kilometriä pitkä. Reitti kulkee tien ylityksen kautta pehmeään kangasmaastoon, joka vie uudelleen tielle.

Olemme käyneet tällä reitillä nyt kaksi kertaa, ja lenkin aikana on tullut vastaan niin auto, traileri- ja traktoriyhdistelmiä, sekä kävelijöitä ja koiria. Tällä viikolla näimme reitiltä myös kolme hirveä, joten on tämä ajourheilu aika eräjormailuakin! ;)

3-vuotiaaksi Roope on todella lunki ja varma ajettava, ja se ei reagoi mitenkään yhtään mihinkään - paitsi kuoppiin, vesilätäköihin, puun kantoihin ja kiviin, jotka kaikista todennäköisemmin voivat ahmaista tämän tomeran ponin suuhunsa.


Nyt kesällä olisi tarkoitus ajaa Roopella 1-2 kertaa viikossa, ja pitää ajolenkit mukavina ponille, ja saada lisää rutiinia yhdessä tekemiseen. Olisi kivaa päästä myös maastakäsin vähän kahlailemaan järvelle, joten toivotaan että se kesän aikana onnistuisi!

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Viilennysvinkkejä hevoselle

Vaikka Suomen kesä onkin aina hyvä vitsin aihe, nyt viimeiset pari päivää on ollut kamalaa hellejaksoa, jolloin varjossakin on ollut vähintäänkin +24℃. Ehkä joku nauttii näistä hellepäivistä, mutta itse en pysty olemaan kauaa ulkona jos auringossa on yli +20℃. Yli kymmenenkin asteen lämpötilat tuntuvat helteeltä, kunhan aurinko paistaa.

Huolimatta siitä nauttiiko helleilmoista vai ei, hevoset ovat kuitenkin useimmiten monta tuntia enemmän ulkona kuin ihmiset, jonka takia hevosen viilennyksestä on pidettävä huolta. Lisäksi hevonen voi saada kesällä lämpöhalvauksen.

Sillä aihe on nyt ajankohtainen, halusin koota 12 vinkkiä hevosen viilennykseen. Mukana on myös muitakin vinkkejä hevosen hoitoon kuumina kesäpäivinä!

1. Pidä hevonen suojassa auringolta
Hevosella tulisi olla laitumella tai tarhassa varjoisa paikka, jonne mennä kuumina päivinä vilvoittelemaan. Varjoisia paikkoja on esimerkiksi puiden varjot, joiden lisäksi laitumella tai tarhassa olisi hyvä olla katos.

Mikäli hevosella ei tällaista mahdollisuutta ole, hevosen voi viedä laitumelle tai tarhaan vaikka jo aikaisin aamulla, ottaa talliin päiväksi, ja viedä se illalla uudelleen ilman viilennettyä pihalle yönkin yli. Hevosen ollessa yön yli laitumella on kuitenkin hyvä huolehtia siitä, etteivät ötökät häiritse hevosta, ja käyttää hevosella vaikka kaulakappalellista ja hupullista ötökkäloimea.


2. Lisää hevosen rehuihin merisuolaa
Kuumalla säällä on tärkeää, että hevosen suolatasapaino pysyy tasapainossa. Suolan lisääminen ruokintaan myös janottaa hieman hevosta, ja saa sen juomaan enemmän. Merisuolan sijaan myös suolakivi on oiva vaihtoehto!

3. Huolehdi, että hevonen juo tarpeeksi
Kuumalla säällä hevosen yrittäessä viilentää itseään se hikoilee, jolloin hevonen menettää paljon nestettä. Suolan antamisen lisäksi hevosen veden sekaan voi laittaa esimerkiksi porkkananpaloja tai omenamehua.

4. Ajoita ratsastus viileään aikaan
Ratsasta ja liikuta hevonen aikaisin aamulla tai myöhempään illalla, kun on selkeästi viileämpää! Tällöin myös hevonen jaksaa suorittaa pidempiä ja tehokkaampia treenejä, kun paahtava aurinko ei vie siltä energiaa.

5. Älä pese hevosta viileällä vedellä!
Tämä on ehkä yleisin virhe, mitä kesällä hevosten kanssa tehdään. Sama asia pätee myös ihmisillä: jos käy kuumassa vedessä suihkussa, suihkutilasta pois astuessa tulee kylmä. Kylmällä vedellä pestessä tulee taas vastaavasti lämmin.

Samoin käy myös hevoselle: viileällä vedellä pestäessä hevoselle tulee vain entistä lämpimämpi, eikä pesu viilennä hevosta loppujen lopuksi ollenkaan. Kannattaa siis pestä hevonen lämpimällä vedellä, jotta viilentymisen vaikutus olisi pidempi.


6. Valitse varusteet huolella!
Lämpimälle säälle kannattaa varata mahdollisimman hengittävä, kosteutta hylkivä ja kevyt ja ohut satulahuopa. Mikäli hevosella ajetaan, on hyvä olla myös kevyempi ja hevoselle miellyttävempi vaihtoehto silojen "kangasosalle".

7. Ratsasta metsässä ja muissa varjoisissa paikoissa
Kuumalla säällä kentällä ratsastaessa tulee hiki viidessä minuutissa, ja kuivalla kelillä hiekka pöllyää kamalasti. Metsässä on paljon varjoisia kohtia, jotka tekevät ratsastuksen paljon mukavammaksi sekä ratsastajalle, että hevoselle. Metsistä löytyy usein myös leveämpiä polkuja, joissa pystyy ajamaan hevosella.

8. Mikäli hevonen ei ole vieläkään tiputtanut talvikarvaa, klippaa se!
Talvikarva on todella paksua, ja kuumalla säällä se on hevoselle todella tukala ja epämiellyttävä.

9. Pitkät matkat trailerissa
Parin tunnin trailerimatkoilla on hyvä pysähtyä hetkeksi juottamaan ja kävelyttämään hevosta. Kannattaa myös kiinnittää traileriin lämpömittari, josta saa katsottua trailerin lämpötilan. Trailerista muodostuu nopeasti sauna, mikäli siellä ei vaihtu kunnolla ilma! Parkkeeratessa ota huomiota siihen, että saat trailerin varjoisaan paikkaan.

10. Suojaa hevonen auringon polttamilta
Hevoset, joilla on isoja päämerkkejä tai jotka ovat väritykseltään albiinoja tai kimoja ovat muun värisiä hevosia herkempiä palamaan auringossa. Varsinkin varsat, nuoret hevoset, hevosen turpa ja vaaleat vuohiskuopat ovat herkkiä palamaan auringossa. Mikäli palaneita kohtia hevosessa on jo, ne saa hoidettua helposti lapsille tarkoitetun aurinkovoiteen avulla.


11. Ota varusteet hevosen päältä heti liikutuksen jälkeen
Riisu hevoselta ratsastuksen jälkeen heti satula ja satulahuopa. Tällä vinkillä hiki pääsee haihtumaan hevosen iholta nopeammin!

12. Muista huolehtia myös omasta nesteytyksestäsi!
Muista juoda kuumalla säällä paljon vettä varsinkin ratsastamisen jälkeen!

Millä keinoilla sinä olet helpottanut hevosen oloa? Löytyikö tästä listasta jotain samoja kohtia?

lauantai 8. kesäkuuta 2019

Arkikuvia touko-kesäkuulta

Kesälomani alkoi viikko sitten, ja päivät on menneet käsittömän nopeasti. Ensimmäiset päivät menivät siihen, kun yritin käsittää miten todistukseeni oli eksynyt kaksi kymppiä ja kutoseni olivat nousseet seiskaan ja kasiin. Mulla oli viimeksi 10 todistuksessa kun olin 3. luokalla, joten toivotaan että saan pidettyä ne päättötodistukseen asti. ;)

Rakastan käsittömästi puhelinkuvia-postauksia, ja nyt kun olen kesälomalla oppinut tallettamaan vähän enemmän hetkiä puhelimeeni kameran sijaan, ajattelin jakaa muutamia kuvia ja kertoa vähän omia kuulumisiani. Samalla otetaan pieni takapakki toukokuun alkuun!

Ensimmäinen kuva onkin vappupäivältä, kun olin kävelemässä Tintin kanssa neljän kilsan lenkin tiellä. Tintti oli tosi reipas ja kulki innoissaan tietä pitkin, eikä reagoinut mitenkään vastaan tuleviin autoihin, ja kulki muutenkin rennosti. Parin päivän päästä tästä Tintsa synnyttikin viimein!

2. Tämä lumisadekuva on otettu kolme päivää myöhemmin ensimmäisestä kuvasta, kun olin pitkästä aikaa hevosen selässä! Olin siis toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna Vahossa isosena, ja lauantaina islanninhevosruuna Jalmari tuli ilahduttamaan hevostyttöjä. Talutusratsastuksien jälkeen taivuttelin Jallun kanssa pellolla, ja hyvin 20-vuotias herra taipui ja meni työmoodiin!

3. & 4. kuva on otettu 18. toukokuuta, kun Jassu oli perheineen mökillä, ja käytiin illalla lenkillä järven rannassa. Jassu hommasi mulle ihanan synttärilahjan <3

5. Pääsin toteuttamaan kesän ämpärilistastani kaksi kohtaa, kun vuokrasimme hevoset ratsastuskoululta, ja lähdimme maastoon! Vaikka olenkin käynyt samoilla reiteillä koirani kanssa, oli ihanaa päästä ratsastamaan jo valmiiksi tutuilla reiteillä, ja päästä myöskin vähän kahlailemaan.

6. kuva on Roopesta, kun ajoin ponipojalla ensimmäistä kertaa kesäkuun alussa (2.6.)! Roope oli oikein pätevä, ja kävimme kankailla ajamassa 1,7 kilometrin lenkin. 3-vuotiaaksi Roope oli tosi lunki, eikä säpsyillyt mitään.

7. Yritin talvella opiskella saksaa, ja lainasin kirjastosta oppikirjan, mutta ilman ääntämisohjeita oppiminen ei oikein edennyt. Löysin kuitenkin pari päivää sitten Duolingon, jonka avulla pystyy opiskelemaan tosi hyvin monia kieliä - ja oppimisympäristö on vieläpä ilmainen!

8. Lähes aina, kun lähden jonnekin valmennukseen tai mihin tahansa hevosmenoon, jonne pitää mennä jollain muulla kulkuvälineellä kuin kävellen tai pyörällä, teen mukaani kanasalaattia. Tästä on muodostunut naurettava "klassikko", josta kukaan ei tunnu enää yllättyvän! :D

9. Iltalenkki järven kautta <3

10. Tintti ja 6 viikon ikäinen varsuli laitumella <3

11. & 12. Olin eilen (7.6.) kuvaamassa Hiltsun estevalmennusta Ratsutila Linjamäellä! Valmennuksen päätteeksi ihanan värinen tallikissa hyppäsi auton kyytiin, ja olisi halunnut tulla mukaamme :D

Millainen sun kesäkuu on ollut?

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

DIY: Herkkuja hevoselle suoraan luonnosta!

Kesä on hevosihmisen kulta-aikaa: päivät on pitkiä ja valoisia, pääsee uittamaan ja rallittelemaan pellolla, ja ympäri Suomea järjestetään paljon kilpailuja. Lisäksi moni hevonen pääsee laitumelle, ja luonnosta löytyy roppa kaupalla herkkuja hevoselle!

Kesäaikana hevosen palkitseminen ruoalla on helppoa, kun luonnosta on saatavilla paljon vitamiinirikkaita kasveja ja lehtiä. On kuitenkin tärkeää pitää mielessään jokamiehenoikeudet, mikäli omaa metsää ei ole. Jokamiehenoikeudet kieltävät jäkälän ja kasvien juurien keräämisen sekä puuvartisten kasvien, esimerkiksi mustikan keräämisen marjoja lukuun ottamatta.

Kerää vain puhtaita ja terveen näköisiä kasveja. Älä kerää kasveja tien reunoilta tai laidunmaalta.

Tämä postaus auttaa valitsemaan täydelliset eväät hevosen herkutteluun ja palkkaamiseen. Älä kerää luonnosta kasveja, joita et tunnista, sillä ne voivat olla myrkyllisiä!

1. Koivu
Koivu on moninainen rohtokasvi hevoselle, sillä hevonen voi syödä koivun runkoa, kuorta, lehtiä ja mahlaa. Koivu sisältää C-vitamiinia, ja sillä on hevoseen rauhoittava vaikutus.

2. Kuusenkerkkä
Kuusenkerkkä on nimitys kuusen nuorille versoille. Kuusenkerkän eteerinen öljy irrottaa limaa ja lievittää tulehdusta. Kuusenkerkkä sisältää runsaasti C-vitamiinia, sekä kivennäisaineita.

Kuusenkerkkää käytetään myös ihmisten ruokavaliossa, ja siitä saa tehtyä ihanaa siirappia ;)

3. Maitohorsma
Maitohorsmaa käytetään hevosille yskään, ja suun ja nielun tulehduksiin. Maitohorsmaa on käytetty myös jo kauan varsoneiden tammojen maidontuotannon lisäämiseen. Maitohorsman runko, varret ja juuret sisältävät paljon C-vitamiinia ja eteeristä öljyä.

4. Mustikka
Mustikan marjat vahvistavat vastustuskykyä, ja ne sisältävät runsaasti E-vitamiinia, sekä jonkin verran A- ja C-vitamiinia. Marjat sisältävät myös tanniinia, rautaa, mangaania ja natriumia. Tanniinin vuoksi mustikkaa on käytetty vatsa- ja suolistohaavojen hoitoon.

Mustikka tasaa verensokeriarvoja, jonka ansiosta se on myös yleinen hoitokasvi kaviokuumeessa.

5. Pihlaja
Pihlaja auttaa luusto- ja nivelongelmissa, ja on siksi loistava sekä nuorille että vanhoille hevosille. Pihlaja suojaa myös verisuonia, ja auttaa hevosen iho-ongelmiin. Pihlajan lehtiä voi antaa hevoselle tuoreina, mutta marjat pitää kuivattaa.

Tässä vielä lista muista kasveista, joita on helppo kerätä tai joita varmasti monen kotoa löytyy:
  • voikukka (juurineen)
  • siankärsämö
  • osmankäämi
  • nokkonen (juurineen)
  • paju, haapa, kuusi, leppä, mänty
  • paprika
  • poimulehti
  • puolukka, mansikat, vadelma, karpalo, tyrni, karviainen, mustaherukka
  • rahkasammal, jäkälät
  • ruusut (marjoineen)
  • sipulit

Lue myös:

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Jalkavaivat: niiden aiheuttajat ja ennaltaehkäisy

Project Happy Athlete:n Nina Laiho julkaisi ensimmäisen podcastinsä, jossa hän kertoi hevosen varusteista aina suitsista ja satulasta riimuun, loimeen ja suojiin. Pääset kuuntelemaan podcastia tästä linkistä. Niin kuin Ninan podcastistä saa selville, suojien käyttöä on hyvä myös kyseenalaistaa. On tutkittu, että suojien käyttö voi altistaa hevosta enemmän jännevammoille. Tämä johtuu siis siitä, että hevosen liikkuessa jalkojen lämpötila voi jopa laskea, mutta suojien ollessa jalassa lämpötila voi lähteä nousemaan, jolloin jännesoluja voi alkaa tuhoutumaan eli jänteet haurastuvat. Pääset lukemaan tutkimuksesta kertovan postauksen (suomeksi) tästä linkistä, ja löydät tutkimuksesta kertovan tekstin (englanniksi) tästä linkistä.

Tämän tutkimuksen myötä mieleeni tulivat kisahevoset, ja sen myötä jalkavaivat. Jokaisen hevosihmisen olisi hyvä tunnistaa jo muutamista piirteistä, jos hevosella on esimerkiksi ähky tai kaviokuume. Näin kesällä varsinkin kaviokuume on melko yleinen, joten halusin kirjoittaa tässä postauksessa hieman kaviokuumeesta, sekä vähemmän tunnetusta sairaudesta, sädeluuontumasta. Olen kirjoittanut aiemmin postauksen myös hevosen kivusta ja sen tunnistamisesta, jota pääset lukemaan täältä.


Kuten vanha sanonta "No feet, no horse" tiivistääkin jo hyvin, jalat on hevosen perusta. Jotta hevonen voi liikkua ilmavasti ja sulavasti, se edellyttää siltä hyvää rakennetta. Katsoessa etujalan liitoskohtaa hevosen muuhun kehoon, huomaa, että hevosen etujalan luut eivät ole yhteydessä luurankoon. Hevosen etujalat kehoon yhdistää lihasten, nivelten ja jänteiden hämähäkin seitti. Tämän ansiosta jalkaan osuvat tärähdykset vaimenevat matkan varrella. Etujalat toimivat siis iskunvaimentimina. Varsinkin etujalkojen rakenteen täytyy olla hyvä, sillä
  • etujalat kantavat jopa 65% hevosen painosta,
  • rakenneviat tekevät iskunvaimennuksen ja painon jakaantumisen kavionivelille mahdottomaksi
  • ja mitä parempi etujalkojen rakenne on, sitä todennäköisemmin jalat pysyvät terveinä.

Hyvä rakenne hevosen takajaloissa on yhtä tärkeä, kuin hevosen etujaloissa. Esimerkiksi estehevonen tarvitsee vahvat ja terveet takajalat, jotka pystyvät lennättämään koko hevosen painon esteiden yli. Terveet ja vahvat takajalat ovat tärkeitä myös korkealle koulutetuilla kouluratsuilla, jonka lisäksi takajalat toimivat myös hevosen jarruina.



Rakenneongelmista ja -vioista huolimatta on kuitenkin poikkeuksia, sillä jotkut hevoset menestyvät kisaradoilla rakenneongelmistaan huolimattakin. Rakenne on kuitenkin pysyvä asia, eikä huonoa rakennetta voi muuttaa hyväksi. Hevosen rakenteeseen voi vaikuttaa myös se, millainen rakenne sen vanhemmilla on ollut. Rakenneongelma voi siis olla geneettinen, eli periytyvä.

Nivelet ja nivelongelmat
Nivelten vahingoittuminen johtaa yleensä hevosen ontumiseen. Nivelten vahingoittuminen voi johtua rakennevioista, tai nivelten vahingoittumisen aiheuttamasta tulehduksesta. Hoitamattomana tulehdus voi muuttua krooniseksi ja johtaa nivelrikkoon.

Nivelongelmat ovat siis vakavia hoitamattomina, ja ne pitää hoitaa huolella.

Ontumiseen voi olla monia syitä. Kategorioihin jaettuna niitä on neljä: ulkoinen vamma, rasitusvamma, rakenneongelmasta johtuva vamma ja huono hoito. Ontumista voi olla vaikea tunnistaa tai selvittää, sillä ontuminen voi johtua  ongelmien yhtälöstä kuin yksittäisestä aiheuttajasta.

Kaviokuume
Kaviokuume on sairaus, joka haittaa hevosen liikutusta ja muuta käyttöä. Kaviokuume voi hoitamattomana myös rampauttaa hevosen. Vaikka kaviokuumeriski on isompi ylipainoisilla hevosilla, se voi iskeä minkä kuntoiseen, ikäiseen ja rotuiseen hevoseen tahansa.

Yksinkertaisesti selitettynä kaviokuume johtuu verenkierron häiriöstä kavion sisällä olevassa martoseinämässä, joka yhdistyy kavioluuhun ja kavion sälekerroksiin. Tuntoherkät sälekerrokset pitävät paikoillaan kavioluuta, ja sälekerrokset tuhoutuvat pian kaviokuumeen puhkeamisen jälkeen. Sälekerros siis irtoaa kavioluusta, jonka seurauksena ilman sälekerrosta kavioluu kiertyy tai laskeutuu. Jossain tapauksissa kavioluu on puhkaissut myös anturan, jolloin tulehdus pääsee nopeammin hevosen kavion sisään ja hevonen on hengenvaarassa.

Kaviokuume etenee kahdessa "jaksossa": ensin on akuuttivaihe, jota seuraa hoitamattomana krooninen kaviokuume. Ennen akuutin kaviokuumeen puhkeamista sairautta edeltää kehittymisvaihe, joka kestää korkeintaan kolme vuorokautta. Kehitysvaiheen aikana hevosella ei ole yleensä havaittavissa mitään oireita. Kaviokuumeeseen ei ole mitään tiettyjä aiheuttajia, ja kaviokuumetta diagnosoidessa on yleistä, että taudin aiheuttajaa ei ole selvillä.

Tunnettuja kaviokuumeen aiheuttajia on kuitenkin muun muassa kauran ylensyönti, ruoansulatuselimistön ongelmat (esimerkiksi ähky), loukkaantuminen, kovan alustan aiheuttama rasitus, nopeasta ruokavalionmuutoksesta johtuva "laidunkaviokuume" ja COPD eli ahtauttava keuhkosairaus. Muutamilla hevosilla kaviokuumeen aiheuttajana on ollut huono kavioiden vuolu ja kengitys, lääkkeiden sivuvaikutukset, kavioinfektio, homeinen heinä, kohtutulehdus ja lihastulehdus. Nämä kaviokuumeen aiheuttajat on huomattu tutkimuksissa.

Kehittymisvaiheen alussa sairauden aiheuttaja on tunkeutunut hevosen elimistöön, jonka jälkeen akuutti kaviokuume alkaa. Akuutti kaviokuume kestää yleensä noin 4-60 tuntia. Sairaus etenee siis todella nopeasti, ja on valitettavan yleistä, että kaviokuume on edennyt jo krooniseen vaiheeseen eläinlääkärin päästessä paikalle.

Sädeluuontuma
Sädeluuontuma on kaviokuumeen tavoin sairaus, josta ei tiedetä paljoa. Yksi asia on kuitenkin varma: sädeluuontumasta kärsivä hevonen ontuu, kuten nimi jo kertookin.

Sädeluuontumasta kärsivän hevosen huomaa usein lyhyestä ja laahaavasta käynnistä ja ajoittaisesta ontumisesta. Useimmiten sädeluuontuma vaivaa molempia etujalkoja. Sädeluuontuman molempia etujalkoja hevonen seisoo yleensä toisen jalan kavion kärki maata vasten, jolloin hevonen ei varaa lähes lainkaan painoa jalalle. Liikkuessaan hevonen muuttaa askelluksensa niin, että se astuu kavion kärki edellä.

Monissa tapauksissa sädeluuontuma johtuu hevosen huonosta rakenteesta, huonosta kengityksestä tai niistä molemmista.

Lue myös:
Hevosen kengitys ja ontumisviat: Saki Paatsama (Otava 1973)
Ontuminen - opas hevosen terveyden ja sairauksien hoitoon: Les Sellnow (Perhemediat 2006)

*Postauksessa olevat ratsastuskuvat eivät liity tekstiin.

perjantai 24. toukokuuta 2019

Nuoren hevosen ratsastaminen

Ensimmäisen oman kasvatin ratsuksi opettaminen tai varsaprojektissa mukana oleminen voi tuntua jopa pelottavalta ajatukselta. Olen itse ollut mukana jonkin verran kolmen nuoren hevosen kouluttamisessa ja opettamisessa, ja olen pitkään miettinyt tällaisen tekstin kirjoittamista.

Toivottavasti löydät tästä tekstistä vastauksia kysymyksiisi!


Nuorella hevosella tarkoitetaan yleensä 4-7 -vuotiasta hevosta, sillä 1-3 -vuotiaat lasketaan vielä varsoiksi. Hevosen ratsukouluttaminen aloitetaan kuitenkin Suomessa yleensä hevosen ollessa 3-vuotias, siinä missä laukkahevoset ovat tehneet kilpauraansa jo vuoden.

Hevosen perusratsukoulutus
Perusratsukoulutus aloitetaan yleensä 3-4 -vuotiskaudella, jonka aikana hevoselle opetetaan selästäkäsin käynti, ravi ja laukka. Tämä aika on nuorelle hevoselle vielä kehityksen aikaa. Hevonen kasvaa vielä, ja sen lihaksisto, tasapaino ja koordinaatio kehittyy.

Hevosta opettaessa ratsuksi ratsastajan tulee osata ohjata hevosta selkeästi ja määrätietoisesti. Alussa tulee pysyä helpoissa tehtävissä, joissa on paljon opittujen asioiden toistoja. Samojen tehtävien hyödyntäminen ratsastuksessa on tärkeää, sillä samalla hevonen saa itsevarmuutta, ja se pääsee kertaamaan oppimaansa. Esimerkiksi kaksi- tai yksikaarinen kiemuraura, pääty-ympyrät ja kahdeksikot ovat tällaisia tehtäviä.

Käynnin, ravin ja laukan opettaminen
Toisten mielestä nuoren hevosen opettaminen on todella tylsää, sillä mikään ei tapahdu hetkessä ja hevonen on aivan alussa matkallaan kohti jatkokoulutusta. On hyvä pitää muistissa, että ennen kaikkien asioiden opettamista kaikista ensimmäisin ja helpoin asia tulee olla hallussa.

Tärkeä asia ratsastaessa mitä vain askellajia, on vaihtaa useasti suuntaa ja ratsastaa saman verran ja samoja askellajeja molemmissa kierroksissa, joka helpottaa hevosen tasapainon vahvistumista.

Ensimmäinen asia, josta lähdetään liikkeelle, on liikkeelle lähtö ja pysähtyminen. Kun hevonen oppii lähtemään liikkeelle pohjeavuin ja pysähtymään, on aika keskittyä käyntiin.

Ennen käynnistä siirtymistä raviin hevonen tulee opetta kulkemaan käynnissä suorassa kiemurtelematta suu ja muu kroppa rentona.

Ravia opettaessa on hyvä ratsastaa pitkiä sivuja ja ympyröitä hyödyntäen, ja kiinnittää huomiota hevosen hyvään ja rentoon tuntumaan, sekä suoruuteen ja kääntymiseen ulko-ohjalla.

Ensimmäisiä laukkoja ottaessa täytyy edelleen keskittyä hevosen suoruuteen ja tuntumalla pysymiseen. Laukan täytyy olla isoa ja eteenpäinpyrkivää, ja sen ratsastaminen ja opettaminen tapahtuu lyhyin toistoin ja ravin kautta nostaen. Hevosta ei siis saa "ajaa" ravista laukkaan, vaan hevosta täytyy pyytää vaihtamaan askellaji.



Hevonen tarvitsee oppiessaan lyhyitä oppimisjaksoja, paljon toistoja ja paljon lepoa. Ensimmäisillä ratsastuskerroilla "ratsastaminen" on siis 10-20 minuuttia satulassa "olemista", jonka jälkeen hevonen voi olla jo todella väsynyt.

Nuoren hevosen koulutus on todella palkitsevaa ratsastajalle, ja hevosen oppimista ja kehittymistä on mahtavaa seurata! Joinakin päivinä saattaa kuitenkin tuntua, että hevosen sijaan ratsastaisi jollain ihan muulla eläimellä. Hevosen saadessa tarpeeksi voimaa ja rutiinia itsensä kantamiseen, sekä saadessaan liikkua monipuolisesti ja levätä tarpeeksi, tällaiset päivät unohtuvat pian.

Hevosen jatkoratsukoulutus
Puhuttaessa jatkokoulutuksessa olevista hevosista, tarkoitetaan yleensä 4-6 -vuotiaita hevosia, joilla on hallussa jo kolme perusaskellajia. Tähän koulutusvaiheeseen päästäessä hevosella on jo voimaa kantaa itseään pieniä jaksoja, hevonen on tasapainoinen ja se tekee mielellään töitä ratsastajan kanssa. Hevosen jatkokoulutusta ei voi asettaa johonkin tiettyyn määritteeseen: hevosen opittua kolme perusaskellajia ratsukoulutusta voi jatkaa niin pitkälle, kuin pystyy!

Yleisiä vinkkejä nuoren hevosen ratsastamiseen
1. Muista turvallisuus
Vaikka nuori hevonen olisikin rauhallinen tai muuten luonteeltaan todella nöyrä ja ihmistä kunnioittava, sille täytyy opettaa uudet asiat selkeästi ja rauhassa. Nuori hevonen voi myös säikkyä kaikenlaista, ja nuori kannattaakin siedättää nopeasti esimerkiksi traktoreihin, autoihin, lapsiin, muovipussien kahinaan ja sateenvarjoon. Lisäksi kameran räpsintä, vetoketjun ääni, ja muut tällaiset "yleiset" mutta erikoiset äänet saattavat saada nuoren hevosen säpsähtämään.

2. Rajoja ja rakkautta
Viesti ja toimi hevosen kanssa selkeästi ja oikeudenmukaisesti. Palkitse hevosta ja osoita sille, mikä on väärin ja mikä on oikein. Kohtele hevosta kunnioittaen ja oikeudenmukaisesti, jotta se oppii luottamaan sinuun, ja luottamussuhteenne kasvaa. Mitä lujempi luottamus hevosen ja ihmisen välillä on, sitä helpompaa ja nopeampaa hevosen kanssa pystyy tekemään uusia asioita, kun hevonen luottaa ihmiseen.

3. Älä keskity määrään, vaan laatuun
Nuori hevonen ei opi hyvää laukkaa monella laukannostolla, vaan yhdellä hyvällä nostolla, kun sitä palkitaan siitä. Hevosen oppiminen perustuu siihen, kun se kertaa levossaan oppimiaan asioita, joissa sen on osoitettu tekevän oikein.

4. Pidä tekeminen mielenkiintoisena
Hevonen pysyy työssä niin kauan, kuin sillä on töitä tehtävänä. Nuori hevonen keksii helposti vaikka mitä temppuja, kun ratsastus alkaa käymään sille tylsäksi. Vaihda siis usein suuntaa, tee voltteja ja pidä hevonen töissä ja aktiivisena avuille temppuilin välttämiseksi.

*Nuorta hevosta alkaessa ratsuttaa on tärkeää, että aloittaa ratsutuksen ja etenee siinä projektissa hevosen ehdoilla, ja antaa sille aikaa oppia ja kehittyä rauhassa. 

Lue myös:
Ratsastusharjoituksia arkeen ja juhlaan! - Nuoren hevosen viikkosuunnitelma
Hoppunen - Nuoren hevosen ratsastus

tiistai 21. toukokuuta 2019

What's up?

Melkein kahden viikon kirjoitustauon aikana olen kuljettanut uskollisesti kameraa matkassani, ja kuvia olisi julkaistavana vaikka kuinka paljon. Aloitetaan siis vanhemmista kuvista - eli varsan kuvista 10 vuorokauden ikäisenä!


Liikettä tästä miehestä ei ainakaan puutu!



"Omg, mamma, mikä toi on?!" T: Will.I.Am Orhi

"Aa kukkahattutäti, kylmä semmoset hoidan..."

"No problems mommy, I can get it."

"Sinä siellä! Varo, mä lähestyn!"

Oripoika on kasvanut hurjasti, ja se on oikein vilkas ja vahvatahtoinen mies, vaikka ihmisen läheisyydessä leikitäänkin melko kilttiä ja nöyrää poikaa.

Varsan syntymän jälkeen kevät on muuttunut katu-uskottavammaksi, ja pääskysestä päätellen kesään ei ole enää päivääkään. Kaikki kesän suunnitelmat ovat niin lähellä ja käsin kosketeltavissa, ja pian alkaa kesäloma!

Millainen sun kevääsi on ollut?

perjantai 10. toukokuuta 2019

Tässä tämä nuori mies sitten on!

Odotus palkittiin, ja Tintti sai perjantain-lauantain välisenä yönä ihanan orivarsan tiineysvuorokausilla 338. Tallissa vallitsee nyt ukkovalta, sillä varsa on ori! Ensimmäisen elinpäivänsä oripoika sai viettää äitinsä ympärillä karsinassa kahdestaan, mutta toisena päivänä varsa pääsi jo hetkeksi ihmettelemään ulkona olevaa maailmaa. Tallin herrasmiehet ovat olleet hieman hämillään uudesta tulokkaasta, mutta samalla myös todella uteliaita. Pojat pitivät vahtia tarhassa temmeltävästä varsasta ja Tintistä, ja Tintsa vastasi poikien seisoskeluun muljauttelevin ilmein.

Tintsa on hoitanut äitiysjuttunsa todella mallikkaasti! Tintti on palautunut varsomisesta hyvin, ja olen huomannut Tintin muuttuneen ehkä hieman ihmisestä kiinnostuneemmaksi ja uteliaammaksi, ja hakee jopa itse rapsuteltavaksi ja tulee itse ihmisen luo ottamaan herkkuja, sillä ennen minun on pitänyt ojentaa herkut Tintin luo. Tai sitten se voi johtua siitä, ettei Tintti enää "varo" minua samalla tavoin kuin aluksi, ja on rennompi seurassani.


Kolmen vuorokauden ikäinen nuori mies <3
Varsa on vilkas ja ottaa tarhassa kunnon ralleja, ja yrittää hämätä äitinsä pois takaa. Orimies yritti jo kolmen vuorokauden ikäisenä hyppiä Tinttiä vasten ja pukitella, mutta sen juhlaliikkeen koordinaatisto on vielä hukassa tältä jätkältä.

Aluksi tuntui todella oudolta miettiä ja hahmottaa, että varsa on tosiaan syntynyt, ja odotuksen aika on ohi. Varsa on täällä, eikä enää pysty intoilemaan varsan mahajumpista, vaan nyt saa ihailla oripojan loikkia ja pukkeja! Neljän vuorokauden aikana varsa oli ehtinyt kasvaa huimasti siitä, mitä se oli kolmen päivän ikäisenä. Tänään varsa onkin siis jo viikon ikäinen!

Tintti antoi tänään jo paremmin koskea itseensä, ja nautti pienestä harjaustuokiosta, kun sen aikana sai kuivaa leipää. Jopa varsakin uskalsi tulla äitinsä helmassa haistelemaan leipää, johon Tintti tokaisi, että mamma tarvitsee sitä enemmän kuin se.

Tällä hetkellä Tintin ja varsan viikko-ohjelmaan kuuluu karsinassa oloa ja parin tunnin ulkoilua sään mukaan. Varsa oppii pikkuhiljaa yhä paremmin kuitenkin kulkemaan riimussa, joten pääsemme ehkä jo pian käymään pienellä kävelyllä.

Pähkäilin huhtikuun alussa Tintin varsan sukupuolta, ja testasin erilaisia vanhoja uskomuksia ja kirjasin niitä tietenkin tänne blogiin (tässä linkki tekstiin). Ja mitä ihmeellisintä, varsa on tosiaan ori, niin kuin vanhat uskomukset enteilivät!