torstai 15. elokuuta 2019

Loput Parellin 7:stä leikistä

There's nothing you can't do when your horse becomes a part of you!

Jaoin "Hevonen ja ihminen" -postaussarjan ensimmäisessä osassa kolme ensimmäistä Parellin leikkiä. Tässä postauksessa jaan loput neljä leikkiä, jotka auttavat maastakäsittelyn aloittamisessa.

Postauksen kuvat on heinäkuulta, kun olin kuvaamassa Anniinaa, ja sain samalla kokeilla Alpon kanssa maastakäsittelyä. Kuvista kiitos siis Anniinalle!



4. leikin nimi on The Yo-Yo Game. Leikin tarkoitus on opettaa pyytämään hevosta peruuttamaan ja tulemaan ihmisen luokse kaikissa askellajeissa yhtä helposti. Leikin päämääränä on siis saada pyydettyä hevosta peruuttamaan kuin tulemaan luokse yhtä hienovaraisesti.

Leikin haastavin kohta voi olla peruutuksen pyytäminen mahdollisimman eleettömästi. Peruuttamisen harjoittelu kannattaakin aloittaa niin, että painaa nyrkillä hevosen ryntäiden keskelle, ja palkitsee hevosta pienestäkin siirrosta taaksepäin. Tämän jälkeen aletaan muodostamaan yhä pienempää fyysistä painetta ryntäisiin, jonka jälkeen pyydetään hevosta peruuttamaan pelkällä käden osoituksella.

5. leikki on The Circling Game. Leikin idea on opettaa hevonen kulkemaan ympyrää ihmisen ympärillä, joka ei itse liiku. Circling Game ei ole juoksuttamista, sillä leikissä hevosen "vastuulla" on liikkuminen ja nopeuden sekä suunnan ylläpitäminen. Hevonen ei siis ole ympyrällä vain juoksemassa eteenpäin, vaan hevonen odottaa uutta ohjetta. Circling Gamen päämääränä on opettaa hevonen siis kulkemaan ihmisen ympärillä niin, että se osaa vaihtaa ihmisen pyynnöstä nopeasti myös suuntaa.

Malli Circling Gamesta englanniksi. Linkki videoon.

6. leikki on nimeltään The Sideways Game, joka on jatkoa toiselle ja kolmannelle leikille. Ideana on siis opettaa hevosta väistämään ihmistä sivuttain, ilman että hevonen liikkuu samalla eteen.

Leikin opettaminen voi olla helpointa aloittaa niin, että hevosen pää on jonkinlaista seinää tai aitaa kohti. Pyydä hevosta lyhyin toistoin väistämään pois luotasi niin, että kiinnität huomiosi siihen, että pyydät hevosta väistämään suoraan sivuttain.

Toinen opettamiskeino on asettaa hevonen puomille niin, että sen etujalat ja takajalat ovat molemmat puomin eri puolilla, eli hevonen on pysähtyneenä "puomin keskelle".

Tärkeintä opetuksessa on, opetettavasta asiasta riippumatta, että hevoselta ei vaadi heti täydellistä suoritusta, vaan palkitsee jo pienestä askeleesta päämäärää kohti.

7. eli viimeinen leikki on nimeltään The Squeeze Game. Tämä leikki auttaa hevosta tottumaan esineiden ja asioiden läheisyyteen, jos hevonen esimerkiksi ahdistuu ja väistää ratsastuskentän aitoja ja ei tykkää olla trailerissa sen "ahtauden" vuoksi.

Leikki etenee vaihdellen välimatkaa niiden esineiden ja asioiden luokse, joista hevonen ahdistuu. Kävelytä vaikka hevosta ensin 15 metrin päästä kohteesta, jonka jälkeen voit lisätä välimatkaa vaikka 20 metriin, jonka jälkeen voit taas muuttaa välimatkan kymmeneksi metriksi. Ideana ei ole siis viedä hevosta suoraan ahdistavan asian luo, vaan siedättää hevosta siihen pikkuhiljaa.

Tämä oli "Hevonen ja ihminen" -postaussarjan kuudes osa. Aikaisemmat osat löydät tästä linkistä.

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Nuoret hevoset treenataan usein loppuun

Tämä on "Hevonen ja ihminen" -postaussarjan viides osa. Ensimmäiseen osaan pääset täältä, toiseen osaan täältä, kolmannen löydät täältä, ja neljäs osaa löytyy klikkaamalla tätä linkkiä.

Kirjoitin toukokuussa postauksen, johon kokosin tietoa nuoren hevosen ratsastamisesta ja siitä, miten hevosen ratsukoulutus etenee. Mainitsin tekstissä, että hevosen ratsukoulutus tulisi aloittaa vasta hevosen ollessa 5-6 -vuotias. Tämä herätti jonkin verran ihmetystä, sillä Suomessa monet hevoset ratsutetaan jo 3-4 -vuotiaina.

Hevosen luusto kehittyy kuitenkin hitaasti, ja säännöllinen painonkannattelu ennen luuston luutumista aiheuttaa väistämättä hevoselle ongelmia jossain kohtaa sen elämää. Hevosen selkäranka luutuu loppuun viimeisenä, noin 5-6 -vuoden iässä. Isommilla hevosilla, kuten puoli- ja kylmäverisillä selkäranka ei ole välttämättä luutunut vielä 6-vuotiaanakaan.

© Chiltern Vale Animal Physiotherapy - cvap.co.uk 

Mikä saa ihmiset aloittamaan hevosen ratsutuksen ja treenaamisen niin aikaisin? Vastaus on nykyinen hevoskulttuurimme. 3-4 -vuotiaan hevosen ratsutus on normaali asia, ja hevosen ratsutus "vasta" 5-6 -vuotiaana ihmetyttää.

Mikä saa ihmiset ratsuttamaan niin nuoria ja fyysiseltä kasvultaan raakoja hevosia? Jonkun vastaus voi olla kiire. Kiiren aiheita voi olla monia: ei jaksa odottaa pidemmälle, sillä uskomuksen mukaan hevonen on jo 3-vuotiaana valmis kantamaan painoa selässään jopa useita kertoja viikossa painoa. Toinen voi haluta hevosensa ensimmäisiin ikäluokkiin kilpailemaan, jolloin ratsutus pitää aloittaa 3-4 -vuotiaana, jotta hevonen on hyvin koulutettu ja valmisteltu niitä varten.

Yllä on kaksi samaa kysymystä, mutta halusin jakaa niiden vastaukset eri näkökulmista hahmottaakseni asiaa paremmin. Siitä huolimatta tämä teksti voi kuulostaa pelkältä selitykseltä ja kukkahattuilulta. Tässä kuitenkin käänne sille:
Kuten jo aiemmin mainitsin, säännöllinen painonkannattelu ennen luuston luutumista aiheuttaa hevoselle väistämättä ongelmia jossain kohtaa sen elämää. Nämä ongelmat ja niiden tuomat muutokset esimerkiksi hevosen selkärangan luutumiseen aiheuttavat hevoselle kipua, mutta myös vähentävät hevosen käyttöikää.

Nämä muutokset ja ongelmat nuoren hevosen ratsastuksessa ei kuitenkaan kohdistu pelkkään selkärankaan. Selkärangan lisäksi nuoren hevosen ratsastuksessa rasitukseen joutuu muun muassa kinner ja polven alueen luut. Myös nuoriin ravi- ja valjakkohevosiin voi kohdistua näitä muutoksia ja ongelmia, jotka voivat ilmetä hevosen vanhetessa esimerkiksi hankosidevammoina.


Yllä olevat kuvat eivät liity tekstiin. Sen lisäksi, että nuorien hevosten ratsu- ja ajokoulutus aloitetaan hevosen ollessa vielä fyysisesti raaka, koulutus etenee nopeasti todella kovaksi, ja hevosia treenataan "loppuun". Ratsutuksen ensimmäisenä vuonna otetaan usein jo ensimmäisiä hyppyjä, ja 2-vuotiaat ravihevoset pääsevät ensimmäisiin lähtöihinsä.

Yli 15-vuotiaita hevosia pidetään usein jo vähemmällä käytöllä tai niitä päästetään jo eläkkeelle, sillä niille on ilmennyt liikutusta rajoittavia vammoja. Samoin tavoin 14-vuotiailla lämminverisillä ja 16-vuotiailla suomenhevosilla ei ole enää kilpailuoikeutta raveissa, vaikkakin useimmat ravihevoset ovat lopettaneet uransa jo kauan ennen sitä.

Toivon, että tämä teksti herättäisi sinut pohtimaan ja ajattelemaan tätä asiaa tarkemmin, tai jopa hämmentäisi omaa käsitystäsi nuorten hevosten ratsutuksesta ja niiden liikutuksesta.

torstai 25. heinäkuuta 2019

Hevosen kiinniottaminen

Tämä on "Hevonen ja ihminen"-postaussarjan neljäs osa. Ensimmäiseen osaan pääset tästä linkistä, toiseen osaan tästä linkistä ja kolmannen osan löydät tämän linkin takaa.

Ennen kuin siirrytään vinkkeihin hevosen kiinniottamiseen, rauhoitu hetkeksi miettimään näitä kysymyksiä: Onko hevoselle opetettu tulemaan ihmistä tarhassa tai laitumella vastaan? Onko odotukset hevosen omaehtoisuuden edellä? Hevoselta vaaditaan monia asioita, ja jokainen asia jota siltä vaaditaan tulee olla ennalta opetettu. Ostaessa esimerkiksi oman hevosen tai tutustuessa uuteen hevoseen olettaa helposti, että hevonen tulee tarhassa tai laitumella vastaan. Voi kuitenkin olla, että hevoselle ei ole opetettu koko luoksetuloa, jolloin luoksetulemista ei voi hevoselta myöskään vaatia.

Mikäli hevosta ei ole opetettu tulemaan laitumella tai tarhassa vastaan, mieti mitä tapahtuu silloin, kun hevonen antaa kiinni ja tulee ihmisen luo.

Ensimmäinen hevosen tekemä asia on se, että se kiinnittää huomion ihmiseen. Laitumella hevonen nostaa päänsä ruohikosta, ja lähtee tulemaan ihmistä kohti. Hevonen tulee ihmisen luo, sillä ihmisen luona on kiva olla ja siitä seuraa jotain mukavaa, kuten rapsutuksia, herkkuja ja kehuja. Opettaessa hevosta tulemaan luokse sitä täytyy palkita asioilla, joista se tykkää, jotta luoksetuleminen tuntuu hevosesta kannattavalta. Kaikki hevoset eivät palkkaannu esimerkiksi ruoasta samalla tavalla kuin rapsutuksista ja kehuista, ja toisinpäin.


Miksi hevosta ei saa juoksuttaa, jos se ei anna kiinni? On monia syitä, miksi hevonen ei anna kiinni tarhasta tai laitumelta. On myös monia tapoja, joilla luoksetuloa voi opettaa ja vahvistaa. Aloita luoksetulon - niinkuin minkä tahansa muunkin asian - opettaminen niin, että keskityt opetustilanteeseen etkä mihinkään muuhun. Älä suunnittele aluksi sitä, mihin vaiheeseen koulutustilanne loppuu, vaan kouluta ja opeta asiat hevosen ja sen hetken mukaan. Tulen toistamaan tästä lähtien tämän postauksen loppuun "äläkä unohda kehua hevosta", sillä se on tärkeää ja nopeuttaa hevosen oppimista.

Hevosen tarhasta tai laitumelta kiinniottaminen voi tuntua pitkältä projektilta, mutta kun se on viety kunnolla päätökseen, sitä ei tarvitse opettaa uudelleen alusta asti kymmenenkään vuoden päästä.

Älä käy laitumella ja tarhassa pelkästään hakemassa hevosta töihin. Käy laitumella ja tarhassa "muuten vain".  Seuraa hevosen käytöstä laitumella, tarhassa ja karsinassa, ja mieti mikä olisi sille kaikista parhain tapa lähteä opettamaan luoksetuloa. Pohdi näitä kysymyksiä: Mistä hevonen motivoituu? Ahdistuuko hevonen helposti? Lähteekö hevonen kanssasi mielellään töihin?


Niin kuin edellä jo mainitsin, on monia tapoja opettaa hevonen tulemaan luokse niin tarhassa ja laitumella kuin muissakin tilanteissa ja paikoissa. Opetustavan valitseminen riippuu siitä, mihin päämäärään haluaa luoksetulon kanssa, ja mikä tapa sopii parhaiten hevoselle ja ihmiselle.

Mikä opetustapa on ollut sopivin sinulle ja hevosellesi?
Onko sulla ollut hevosen kiinniotossa ongelmia?


Tämä postaussarja kiittää ja kuittaa heinäkuun aikana kirjoitetuista postauksista. On ollut ihana huomata, kuinka monia nämä aiheet ovat kiinnostaneet! Palataan tähän sarjaan taas elokuussa.

torstai 18. heinäkuuta 2019

Mitä hevonen haluaisi sinun tietävän?

Tämä on "Hevonen ja ihminen" -postaussarjan kolmas osa. Ensimmäiseen osaan pääset tästä linkistä, ja toisen osan löydät tämän linkin takaa.

Mikäli et ole lukenut vielä tämän postaussarjan toista osaa, kannattaa lukea se ennen tätä tekstiä. Hevosen käyttäytymisen opetteleminen ja siihen tutustuminen on noussut viimeisen parin vuoden aikana pinnalle, joka on ehdottomasti hyvä asia. Näitä asioita on alettu nyt myös tutkimaan enemmän, ja uutta tietoa tulee esille jatkuvasti. Vanhat itsestäänselvyydet kyseenalaistetaan, ja huomataan ettei koskaan voi tietää kaikkea.

Hyvä asia on myös se, että hevosen koulutuksessa ollaan siirrytty enemmän hevoslähtöiseen suuntaan, ja ollaan myös kyseenalaistettu hevosen varusteita ja liikutusmuotoja. Hevosharrastajat ovat aikaisempaa tietoisempia siitä, että hevosen kannustamisella ja palkitsemisella on iso merkitys ihmisen ja hevosen väliselle suhteelle. Vahvan ja luottavaisen suhteen rakentaminen hevosen ja ihmisen välille mahdollistaa hevoselle hyvän ja onnellisen elämän, kun kaksi täysin erilaista yksilöä pystyvät kommunikoimaan toistensa kanssa.




Pelkkä vahva ja luottavainen suhde ei kuitenkaan anna hevoselle onnellista elämää. Jotta hevonen olisi onnellinen ja voisi hyvin, sen on päästävä toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistä.
Lajityypillisen käytöksen toteuttaminen saa hevosen rennommaksi ja rauhallisemmaksi, jolloin hevonen on myös vähemmän stressaantunut ja ongelmakäyttäytymisen todennäköisyyskin on pienempi.
Mikäli hevonen ei kuitenkaan pääse toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistä, se saattaa keksiä keinoja, joilla se pääsee toteuttamaan sitä. Tällaisia keinoja on esimerkiksi karkailu.

Lajityypillisen käytöksen toteuttamisen lisäksi hevonen turhautuu, jos se ei pääse toteuttamaan sille tärkeitä käyttäytymismalleja.  Kun hevoselle tarjotaan sopivassa suhteessa erilaisia käyttäymismalleja, ja sille tarjotaan tilaisuuksia eri käyttäytymismallien toteuttamiseen, myös ongelmakäyttäytyminen ja tottelemattomuus vähenevät.

Jokaisella hevosella on omat käyttäytymistarpeensa, jotka ovat sille tärkeitä. Käyttäytymistarpeita voivat olla esimerkiksi kuopiminen, piehtaroiminen ja haukottelu, joita hevonen toistaa tai tekee tietyn asian yhteydessä.


Lajityypillisen käyttäytymisen ja käyttäytymismallien summan lisäksi hevosen elämässä tärkeimpiä asioita on ruoka ja liikkuminen. Liikkuminen on hevoselle tärkeää monessa asiassa, mutta ei ole kuitenkaan merkityksetöntä miten ja millä tavoin hevonen liikkuu.

Kovalla pohjalla käveleminen ei aja samaa asiaa, kuin metsätiellä laukkaaminen. Samalla tavoin esteiden hyppääminen ei ole sama asia, kuin HeA-kouluradan ratsastaminen. Hevoselle on tarjottava eri tavoin sitä haastavia liikuntamuotoja, jotka eivät kuitenkaan tapahdu aina selästä. Lisäksi liikuntamuotojen täytyy olla sellaisia, joista hevonen nauttii. Kaikkein tehokkaimmin hevosta väsyttää erityisesti aivotyöskentely. Hevosen iästä huolimatta uusien asioiden pohtiminen ja opettelu on raskasta ja väsyttävää.

Hevosen liikuntasuunnitelmaa miettiessä unohtuu usein, mikä on hevosen liikutuksen todellinen tarkoitus. Liikutuksen tavoite ei ole ainoastaan liikunnan tarjoaminen, vaan tilaisuus hevoselle tutkailla ympäristöään ja sitoa hevosen kanssa luottamussuhdetta.


Hevosen ja ihmisen välisen suhteen on oltava miellyttävä molemmille. Hevosen on noudatettava ihmisen laatimia arvoja ja sääntöjä, mutta se ei tarkoita että ihminen saa tehdä mitä tykkää ja hevonen hyväksyy ja tekee mitä ihminen haluaa.

Hevosella on oikeus syödä, juoda ja nukkua, sekä tuntea olonsa turvalliseksi. Hevosella on oikeus myös omaan tilaansa. Lisäksi hevosen tulee saada ilmaista omat mielipiteensä ja tunteensa ilman, että ne estetään pakotteilla.

Mihin sun mielestä hevosella on oikeus?
Mitä hevonen haluaisi sun tietävän?

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Uusia asioita kärryjen edessä

Nyt eletään jo heinäkuuta, ja puolet vuodesta on mennyt käsittämättömän nopeasti ohi. Olen ajanut Roopea nyt kesäkuusta asti, ja olen joka ajokerran aikana hämmästellyt sitä, kuinka fiksu se oikeasti on 3-vuotiaaksi! Vaikka moni asia kaipaa vielä rutiinia ja vahvistamista, ponin käytös kärryjen edessä ja hoitaessa on todella hyvä.

Olemme kesäkuun ajan ajaneet Roopen kanssa kankailla melkein neljän kilometrin lenkkiä, jossa on paljon tasaista tietä, mutta myös noin kilometrin verran raskaampaa ja pehmeämpää pohjaa. Heinäkuun kunniaksi kävimme testaamassa uutta ajoreittiä, joka on nuorelle miehelle kevyempi ja lyhyempi. Uudella reitillä tila kääntymiseen on pienempi kankailla kulkevaan reittiin verrattuna, joten treeniin pääsee pienemmässä tilassa kääntyminen!

Uudella reitillä on myös paljon pätkiä, jossa pääsee vetämään pidempiä pätkiä ravia. Roope on innostunut vaihtamaan myös laukalle, jota se on päässyt treenaamaan ihan uudella tavalla tällä uudella reitillä, kun mäetkin ovat loivempia ja pohja on tasaisempaa.

Toisella ajokerralla Roope pääsi pienelle pellolle, jossa Roope sai kyytiinsä sille ennestään tuntemattoman lapsen. Poni on menossa nyt heinäkuun lopussa lasten tapahtumaan ajoponiksi, joten aloitimme siihen harjoittelemisen yhdellä uudella lapsella. Roope ei ollut tuntemattomasta lapsesta moksiskaan, ja antoi lapsen silittää, harjata ja mennä kärryjen kyytiin ihmettelemättä.

Sillä vastaanotto yhtä lasta kohtaan oli näin hyvä, seuraavalla ajokerralla oli kolme lasta, jotka odottivat innolla pääsevänsä ponin kyytiin. Roopen reaktio oli edelleen täysin sama: trion silittäessä ponia Roope oli todella mallikkaasti, sillä eihän se iso juttu ollutkaan.

Seuraava uusi asia ponille tulee olemaan se, kun menemme käymään ensimmäistä kertaa raviradalla. Tosin ennen sitä voi olla, että tapahtuu toinenkin ponille vieras asia, mutta siitä lisää varmasti myöhemmin!

Millaisia uusia asioita sinun nuori on viimeaikoina kohdanneet?
Miten se on reagoinut uusiin asioihin?

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Miksi hevosta pitää ymmärtää?

Tämä on "Hevonen ja ihminen"-postaussarjan toinen osa. Ensimmäiseen osaan pääset tästä linkistä.

Viimeisimmät blogitekstit ovat olleet aihepiiriltään enemmän ja vähemmän maastakäsin työskentelyssä, joten jatketaan tällä samalla tutulla linjalla. Viimeisimmissä teksteissä on paljon korostunut hevosen ymmärtämisen taitoa, joka tuntuu olevan katoava "taito". Tästä syystä halusinkin koota nyt syitä sille, miksi maastakäsin työskentelyssä tätä asiaa hehkutetaan niin kovasti.

Hevoset viestivät meille jatkuvasti. Kun hevosen elekieltä alkaa opettelemaan, ei avaudu pelkästään uusi maailma: hevosta alkaa ymmärtämään paremmin, ja hevonen pystyy kommunikoimaan, kun se ymmärtää, että sitä kuunnellaan.

Hevosen elekielen opettelemisesta on paljon hyötyä. Kun hevosen kieltä oppii tulkitsemaan, pystyy ennakoimaan ajoissa hevosta pelottavia ja ahdistavia tilanteita, kun näkee jo pienet pelon ja ahdistuksen merkit. Näin vältetään pelon ja stressin voimistuminen, ja hevonen oppii luottamaan siihen että ihminen pitää sen turvassa.


Kun huomaa, että hevonen pelkää tai stressaa jotakin, on hyvä helpottaa tilannetta joko viemällä hevonen tilanteesta kokonaan pois tai kauemmas pelkoa aiheuttavasta asiasta. Anna hevoselle sen tarvitsema tila ja aika palautua, äläkä kiirehdi. Poistamalla tai vähentämällä pelkoa ja ahdistusta hevonen oppii tärkeitä asioista. Hevonen ymmärtää, että sitä kuunnellaan ja ymmärretään, ja se oppii turvautumaan ja luottamaan ihmiseen myös ahdistavissa ja stressaavissa tilanteissa. Hevoselle syntyy mahdollisuus vaikuttaa omaan ympäristöönsä.

Kun osaa lukea hevosen pienempiäkin viestejä, hevonen oppii ettei sen tarvitse turvautua selvempiin viestintäkeinoihin. Mitä herkimpiin viesteihin kiinnitämme huomiota, sitä epätodennäköisemmin hevonen ongelmakäyttäytyy.

Hevonen reagoi ahdistaviin ja epämukaviin asioihin yleensä porrastetuin elein. Aluksi hevonen elehtii hienovaraisemmin, kuten hakee kontaktia ihmiseen ja jännittää lihaksiaan pieniä pätkiä toistuvasti. Toinen isompi askel on kokonaan jännittyneet lihakset ja hevosesta huokuva epävarmuus. Kolmanneksi hevonen voi heiluttaa päätään ja silmiään silmävalkuaiset vilkkuen, jähmettyä, purra, potkaista, pukittaa tai hyppiä pystyyn. Tässä olivat porrastetut eleet hyvin karkeasti lueteltuna.

Mikäli hevonen joutuu samoihin tai samankaltaisiin pelottaviin tai ahdistaviin tilanteisiin usein, eikä sen lievemmistä eleistä välitetä, se voi siirtyä tilanteen kohdatessaan suoraan "viimeiseen vaiheeseen" ilman hienovaraisempia eleitä. Tämä on toinen tärkeä syy sille, miksi olisi hyvä osata lukea hevosta.

Paras tapa reagoida hevoseen pelkoon ja ahdistukseen on lopettaa sen asian tekeminen, mikä on pelottanut ja huolestuttanut hevosta. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan poistaa hevosen elämästä ja arjesta asioita, jotka voivat aiheuttaa sille pientäkin pelkoa ja ahdistusta, vaan muuttaa hevosen käsitys pelottavista tilanteista ajan kanssa. On tärkeää välttää ja ennakoida tilanteita, joissa hevonen on pelokas ja ahdistunut.



Haastavien tilanteiden vältteleminen on myös hevosen kouluttamista. Ikävät kokemukset vaikuttavat hevoseen enemmän kuin positiiviset, joten siksi pelottavia asioita täytyy kohdata oikein varsinkin herkän hevosen kanssa. Enemmän kuin huonoja kokemuksia hevonen tarvitsee onnistumisia ja hyviä kokemuksia, jotta se voi päästä peloistaan yli.

Pelottavien tilanteiden välttely on väliaikaista, ja niin kuin jo edellä mainitsin, tarkoitus on muuttaa hevosen käsitys pelottavista tilanteista ajan kanssa.

Mikäli pelko ja ahdistus on tilannetta kohtaan todella suuri ja hevoselle jo kaukaa stressaava, kannattaa ottaa avuksi ammattitaitoinen eläintenkouluttaja. Eläinkouluttajia löytyy Suomen Eläintenkouluttaja ry:n nettisivuilta, jonne pääset tästä linkistä.

Kun tarkkailee hevosen eleitä, on tärkeää tarkkailla koko hevosta. Vaikka hevonen reagoisi pelottaviin asioihin kaikista "isointen" esimerkiksi kasvon lihaksia jännittämällä, pelko ja ahdistus näkyy kuitenkin muissakin kohdissa hevosta. On tärkeää myös muistaa, että yksi ele voi tarkoittaa montaa asiaa. Esimerkiksi korvat luimussa kulkeva hevonen ei viesti aina kivusta, vaan koirien luimistamisessa voi olla monia syitä.

Mitä ajatuksia teksti sinussa herätti?
Tuliko mieleesi lisää asioita, miksi hevosta pitäisi ymmärtää?

torstai 4. heinäkuuta 2019

Aloita maastakäsin työskentely!

Tämä on "Hevonen ja ihminen"-postaussarjan ensimmäinen osa.

Etsiessäni erilaisia luentoja ja valmennuksia maastakäsittelystä ja hevosen kanssa työskentelystä, huomasin ettei netistä löydy askel askeleelta ohjeita, miten hevosen kanssa voisi aloittaa maastakäsittelemään. Muutenkin koko käsite maastakäsittely on hieman vaikea selittää, sillä kaikista pienemmätkin maastakäsin tehtävät asiat on maastakäsittelyä.

Maastakäsittelyn käsite on tämä: kaikki hevosen kanssa maastakäsin tehtävä on maastakäsittelyä. Maastakäsittely on hevosen kouluttamista, sillä jokaisessa tilanteessa hevosen kanssa on mahdollisuus kouluttaa sitä. Eli vaikka jo talutus, hevosen tarhasta hakeminen, varustus, liikutus ja tarhaan takaisin vieminen on kaikki jollain tasolla jo maastakäsittelyä, maastakäsittely tarkoittaa kuitenkin hieman eri asiaa. Vaikka maastakäsittely onkin hevosen kouluttamista, hevonen toimii kuitenkin vaistojensa mukaan. Vaistojen mukaan toimiminen ei ole erikseen koulutettua asiaa.

Maastakäsitellessä huomioidaan oma keho ja sen viestimä elekieli, sillä "ymmärtämällä itseäsi ymmärrät paremmin hevostasi". Kehon kielemme viestii kokoajan jotain viestejä hevoselle, ja antamamme avut ja elekielemme voivat olla myös välillä ristiriitaisia. Vaikka maastakäsin hevosta pyritäänkin kouluttamaan, maastakäsin toimiessa kouluttaa ja opettaa myös samalla itseänsä. Maastakäsin työskentelyn avulla hevosta voi saada rennommaksi ja sen työmotivaatiota saadaan nostettua. Maastakäsittelyn tarkoituksena onkin vahvistaa ihmisen ja hevosen välistä suhdetta, sekä helpottaa arjen tilanteita ja myös oppia hevosesta lisää.

Mikäli tämä aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa lukea nämä artikkelit:



Meillä ihmisillä on erilaisia kuvia siitä, mitä me tarvitsemme, jotta voisimme työskennellä hevosen kanssa maastakäsin. Maastakäsittelyä aloittaessa riimu ja riimunnaru riittävät, vaikka naruriimu antaakin hevoselle selkeämmän paineen. Naruriimu on kuitenkin varuste, jota voidaan käyttää väärin tietämättään, sillä se muodostaa kovemman paineen, joten on hyvä aloittaa sekä hevoselle että ihmisille tutuista varusteista.

Alla olevat etenemisvaiheet perustuvat Pat Parellin seitsemään leikkiin.
1. Ennen kuin päästään siihen vaiheeseen, että hevosen kanssa työskennellään vapaana ja opetetaan sille espanjalaista käyntiä tai piaffea, hevosen täytyy tietää ettei ihminen halua sille mitään pahaa. Hevosen täytyy luottaa ihmiseen ja siihen, että kaikkeen mitä ihmisen kanssa tehdään ei ole sille pahaksi. Hevosen täytyy hyväksyä ihmisen kosketus myös erilaisten asioiden kautta, eli hyväksyä esimerkiksi raipan, satulahuovan, satulan ja pressun kosketus.

2. Toinen askel on opettaa hevonen väistämään fyysistä painetta. Fyysinen paine on hevoselle vieras asia, sillä se ei luonnostaan tiedä, miten siihen tulisi vastata. Fyysisen painaan väistämistä voi harjoitella jumppaamalla hevosen etu- ja takaosaa.

Voit aloittaa harjoituksen väistättämällä hevosen takaosaa. Mene seisomaan hevosen vierelle lavan kohdalle rintamasuunta kohti hevosen lapaa. Turpaa lähellä olevassa kädessä on palkka, ja takapäätä lähellä oleva käsi väistättää hevosta. Koske ensin hevosen lautasta "kuin kärpänen". Mikäli hevonen ei vastaa paineeseen, paina kädellä lautasta hieman lujempaa, koskien ihoa. Mikäli hevonen ei vastaa siihenkään, paina kädellä lihasta, ja sitten luuta mikäli hevonen ei vastaa herkempään paineeseen. Tässä harjoituksessa hevosen on tarkoitus väistää painetta niin, että takaosa liikkuu, ja etujalkojen liike on kaikista pienin.

Muista palkita hevosta pienimmästäkin oikeasta reaktiosta paineeseen, ja pidä välillä taukoa.

3. Kolmannessa vaiheessa opetat hevoselle, että sen sijaan että antaisit hevoselle kädelläsi painetta, annat "ehdotuksen", että hevonen väistäisi.

Sen sijaan siis, että toistaisit edellistä harjoitusta painamalla hevosta kädellä, viet käden hevosen lähelle. Kun hevonen aloittaa väistämään kättä, palkitse ja kehu sitä. Tämän harjoituksen seuraava vaihe on se, että lähdet väistättämään hevosta, mutta sen alkaessa väistää lasket käden alas, ja palkitset kun se jatkaa väistämistä, vaikket osoitakaan sitä kädellä.

Nämä kolme olivat ensimmäiset vaiheet Parellin seitsemästä leikistä. Postaussarjan edetessä tullaan käymään läpi myös loput neljä!

Sillä maastakäsin työskentely hevosen kanssa on hyvää vaihtelua hevosen muihin liikutustapoihin, ja koska siitä on paljon hyötyä, halusin aloittaa blogiini postaussarjan. Nyt heinäkuussa sarjan ensimmäisessä osassa jaan omia ajatuksiani siitä, miksi hevosta pitää ymmärtää.

Tässä postaussarjassa myös lukijat saavat vaikuttaa!
Onko mielessäsi jokin arkinen ongelma, tai haluaisitko vinkkejä jonkin asian tekemiseen maastakäsin? 

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Laidunkuvia

Nyt kesän myötä olen kantanut kameraa mukanani hieman harvemmin, sillä yhdelläkin kuvauskerralla saa jo paljon hyviä otoksia - kiitos kesän värien ja valoisuuden! Olin torstaista sunnuntaihin (27.-30.6.) Vahossa kesäleirillä isosena, ja yksi ilta oli niin kaunis että oli pakko kipaista hakemaan kamera.

Istuin hetken aikaa keskellä laidunta, ja ihastelin laiduntavia hevosia. IhQ tuli luokseni haistelemaan minua, ja tutki kameralaukkuni hyvin huolellisesti, ja maisteli hiuksiani. Sen jälkeen IhQ lähtikin Jalmarin luokse hakemaan rapsutuksia, josta sainkin ihania kuvia!




Ratsastin IhQ:lla torstaina 27.6. kentällä, ja ratsastusvideoita myöhemmin katsoessani hämmästyin, kuinka paljon istuntani on muuttunut näiden puolen vuoden aikana. Tammikuussa harjoitusravissa istuminen oli mahdoton ajatus, sillä pompin siellä kuin mikäkin perunasäkki. Nyt kuitenkin pystyin istumaan syvälle satulaan, ja vieläpä keskittymään samaan aikaan taivuttelemaan IhQ:a ilman, että koko pakka hajosi!

Perjantaina olikin aika isosten maastolle, ja kävimme noin tunnin lenkin tiellä kävelemässä ja vähän ravailemassa. Menomatkan ajoin Vienolla kärryillä jonon viimeisenä, mutta tulomatkalla takaisin leirikeskukseen olin Topin selässä jonon ensimmäisenä. 25-vuotias Topi käveli reippaammin muihin hevosiin verrattuna, joten taivuttelin sitä pieniä pätkiä molempiin suuntiin ja tein pohkeenväistöjä. Topi taivutti hyvin päätään eteen ja alas, ja oli ihanan herkkä pohkeelle.

Lauantaina maastoiltiin myös! Ratsastin toisen isosen ja IhQ:n kanssa aluksi Topilla kentällä, jonka jälkeen lähdimme maastoon. Otimme maastossa paljon vauhdikkaampia pätkiä, ja molemmat hevoset nauttivat hurjasti!

Sunnuntaina leiri tuli päätökseen - muttei tietenkään ilman hevostelua! Lähdimme yhdessä leiriläisten kanssa käyttämään Vienoa järvessä, ja Vieno nautti kovasti, kun pääsi uimaan syvempään veteen kanssani! Vienon uittamisen jälkeen suuntasin IhQ:n kanssa järvelle. IhQ ei ollut suostunut koko leirin aikana menemään kenenkään isosen kanssa selästäkäsin lähellekään järveä, vaan lopettanut matkansa aina järvelle vievälle "polulle". Nyt kuitenkin maastakäsin IhQ lähti kulkemaan kanssani järvipolkua. IhQ otti pieniä uintipätkiä, eikä olisi halunnut lähteä järvestä pois lainkaan!




Ootko sä ollut nyt kesällä jollain leirillä?
Millaisia leirimuistoja teillä on?

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Pelkoa vai kunnioitusta?

Postaus on jatkoa edelliselle tekstille, jonka pääset lukemaan täältäAika, jossa elämme, on riippuvainen ajasta ja nopeasta saatavuudesta. Kaiken pitäisi olla tässä ja heti. Oman hevosen kanssa halutaan mahdollisimman nopeasti valmentautumaan ja kilpailemaan. Uskotaan, että luottamus hevosen ja ratsastajan välillä syntyy selästäkäsin ja taluttaessa uljasta ratsua ties kuinka monetta kertaa valmennuksiin. Ei olisi enää aikaa hioa hyvin toimivaa talutusta tai vahvistaa kärsivällistä seisomista, vaan valitaan hevonen, joka osaisi sen jo.

Kilpailemaan on pakko päästä, sillä siinä voi päästä pitkälle ja saada menestystä ja tunnettavuutta. Mitä korkeammat esteet odottavat kilpailuissa ja mitä kauemmas kouluaitojen sisälle matkustaa, sitä enemmän kilpailutuloksiin ja arjen tuiki tavallisiin hetkiin tarvitaan varmuutta ja rutiinia. Ja se lähtee hevosen ja ratsastajan yhteisymmärryksestä ja luottamuksesta.

Samaan aikaan, kun monien asioiden kanssa halutaan kiirehtiä, on katoamassa ihmisen taito kuunnella ja ymmärtää hevosta jo pelkästä hevosen olemuksesta.  Esimerkiksi hevosen kipu saatetaan huomata vasta sen aiheutuessa niin kovaksi ja krooniseksi, että hevonen alkaa ontua. Lisäksi tieto hevosen luontaisesta käyttäytymisestä, pakoreaktioista ja oppimistavoista on monilla ihmisillä hyvin vähässä.

Sen lisäksi, että ihminen tietää, että hevosen ympärillä ei saa muun muassa huutaa tai pitää kovia ääniä, ihmisen tulisi myös osata lukea hevosta sen olemuksen kautta, jotta se osaisi toimia sen kanssa. Jokainen hevonen on yksilö, joten kaikki toimimistavat eivät toimi edes joka kymmenen hevosen kanssa.

Aran ja epävarman hevosen väistäessä ihmistä kuulee joskus  puhuttavan hevosen kunnioituksesta ihmistä kohtaan. Hevosen väistäessä ihmisen jokaikistä liikettä ja tarkkaillessa ympäristöään yliaktiivisesti ja hermostuneesti ei voida puhua kunnioittamisesta, vaan hevosen pelosta ja epävarmuudesta. Parhaimmillaan ihminen voi kannustaa ja motivoida hevosta, kun taas pahimmillaan ihminen pystyy stressaamaan ja paineistamaan sitä.




Ihmisen äänenkäytöllä ja kehonkielellä on merkitystä. Riippuu hevosesta ja sen viretilasta, millainen äänenpaino tukee sitä eniten. Ihmisen kehonkieli ja äänensävy ja -paino antavat hevoselle vihjeitä ihmisen tunnetilasta. Kun hevonen saa tukevia ja innostavia ohjeita, se pystyy ottamaan vastaan uusia asioita ja toimimaan rennosti.

Hevosen oppimista edesauttaa ja tehostaa:

  • ihmisen reilu käytös
  • selkeät ohjeet
  • oikea-aikainen palkitseminen
  • kehuminen


Palkinto on motivaattori, minkä ansaitakseen hevonen toimii tahdotulla tavalla. Palkintojen käyttö luo suhdetta hevosen ja ihmisen välille. Hevosen palkitsemisen ideaalitilanteen tulisi olla sellainen, missä hevonen uskoo ihmisen hallitsevan kaikkia palkkioita ja jakavan niitä reilusti.

Vahvin palkinto on sellainen, jota kohti hevonen pyrkii luontaisesti eniten. Hevoselle tämä palkinto on ruoka. Varsinkin nuorille hevosille palkinnoksi kelpaa myös leikittäminen. On ihmisen tehtävä selvittää, mistä palkkaustavasta hevonen pitää kaikista eniten.


Kun hevonen ei toimi toivotusti, käsky annetaan uudestaan ja selkeämmin. Reilu, yksinkertainen ja selkeä kommunikointi toimii aina parhaiten, sillä osa hevosen ajatuksista on häiriötä herättävissä asioissa.

Mikäli hevonen ei edelleenkään keskity, tilanne keskeytetään ja pidetään hieman taukoa hevoselle huutamisen sijaan. Hevosella on taipumus pyrkiä samaan tunnetilaan ihmisen kanssa. Ihmisen hermostuminen ahdistaa ja paineistaa hevosta lisää.

Ihminen ei saa luotua hevoseen kunnioitusta antamalla pelisäännöt ja pelaamalla niiden mukaan. Kunnioitus ja luottamus rakentuu siihen, että säännöt ovat noudattamisen arvoisia, ja ne eivät muutu. Hevosen tulisi pyrkiä ihmisen luo, sillä kaikki se, mitä se pääsee ihmisen kanssa tekemään, hyödyttää ja palkitsee sitä.

Lue myös:
Hevosen vaikutus - miten ansaita hevosen luottamus?

Mistä sun mielestä hevosen ja ihmisen välinen kunnioitus rakentuu?
Kuuluuko hevosen kunnioittaa vai pelätä ihmistä?

lauantai 15. kesäkuuta 2019

Ihmisellä on SUURI vaikutus hevosen toimintaan

Joskus tapaa hevosenomistajia, joilla on ollut vuosien saatossa täysin erilaisia, kokoisia ja rotuisia hevosia, mutta hevonen toisensa jälkeen käyttäytyy samalla tavalla erilaisuuksista riippumatta. Hevonen voi olla epävarma, arka, eloisa, pehmeä, kova tai laiska - onko hevosenomistajalle todella vain sattunut kohdalle samanlaisia hevosia, vai vaikuttaako omistajan oma käytös siihen, millainen hevonen on?

Vaikka tässä postauksessa keskitytäänkin niihin asioihin, joihin ihminen voi vaikuttaa hevosessa huonolla tavalla, on myös asian kääntöpuoli. Ihminen voi saada hevosesta avoimemman, ja hevonen ei ole välttämättä yhtä arka tai ennakkoluuloinen kaikkien ihmisten kanssa.

Hevosia kutsutaan usein ihmisen sielun peiliksi - eikä syyttä, sillä joskus se on niin. Melko usein näkee hevosenomistajia (tai -harrastajia), joiden hevonen käyttäytyy ei-toivotulla tavalla, ja hevonen viedään pois tilanteesta ja sitä rankaistaan. Kun hevonen astuu seuraavan kerran samaan tilanteeseen, se voi alkaa ennakoimaan ihmisen reaktiota, sillä aavistaa saman tilanteen aiheuttavan sille taas ahdistuneisuutta. Hevonen alkaa reagoimaan tilanteessa entistä voimakkaammin, jolloin ihminen hermostuu myös enemmän. Tällöin muodostuu kierre, jossa ihminenkin alkaa varautumaan tilanteisiin, joissa hevonen reagoi, ja tilanne on molemmille stressaava ja ahdistava. Tällä tavoin muodostuu esimerkiksi moni lastausongelma.

Hevosta kouluttaessa kuulee usein puhuttavan vahvasta tai lyhyestä kipumuistista. Samalla tavoin hevonen voi olla luonteeltaan kova tai herkkä, joka kertoo siitä miten hevonen muistaa kokemansa ikävät ja ahdistavat asiat ja tilanteet. Herkkä hevonen muistaa ikävät tilanteet pitkään, ja voi väistellä tilanteita, jotka se on kokenut ahdistavaksi tai ikäväksi, jopa lopun elämäänsä.

Kova hevonen ei tarkoita sitä, että hevonen olisi kova suustaan, hankala käsitellä tai muulla tavalla vaikea erilaisissa tilanteissa. Se tarkoittaa sitä, että hevonen ei muista sille tapahtuneita epämiellyttäviä asioita pitkään. Se, onko hevonen kova vai pehmeä, on osansa ongelmatilanteiden muodostumisessa.


Hevonen elää hetkessä, ja se elää hetken kerrallaan vaistojensa mukaisesti. Kun hevonen on kohdannut jotain ahdistavaa tai pelottavaa, ihmisen on tärkeä kiinnittää huomiota siihen, ettei pidä hevosella samaa pelkoa yllä jatkossa. Tähän lopputulokseen pääsee pysyttelemällä tilanteissa rauhallisena, kannustamalla hevosta ja pyytäen siltä vähän kerrallaan. Mikäli jostakin tilanteesta on jo muodostunut ongelma, on tärkeää välttää paineen muodostumista.

Täysin rauhallinenkaan omistaja ei muokkaa hermostuneesta ja jännittyneestä hevosesta rentoa sormia napsauttamalla, mutta pysymällä rauhallisena ja poistamalla hevosen hermostuneisuudesta ihmisen jännittyneisyyden hevosta pystyy tukemaan tilanteessa ihan eri tavoin.

Otetaan tässä kohtaa esimerkiksi lastaustilanne. Hevonen ottaa hermostuneena muutaman askeleen lastaussillalle, ja toinen ihminen vetää sitä riimunnarulla koppiin, ja toinen työntää hevosta takaa käsin tai jonkin muun avulla. Tällaisessa tilanteessa hevoselle ei anneta tilaisuutta poistua tilanteesta, joka nostaa sen jännittyneisyyden uudelle levelille.

Lastaustilanteessa - ja missä tahansa muussakin tilanteessa - ihmisen, oli se sitten hevosen omistaja, liikuttaja tai hoitaja tai joku muu, hevosen tulisi haluta pyrkiä sen luo. Edellä olleessa esimerkissä hevonen ei halunnut koppiin, jonne ihminen sitä veti. Tilanteessa ihminen oli pakote, eikä henkilö, jonka luokse hevonen halusi hakeutua.

Hevonen on perusluonteeltaan seurallinen, ja se haluaa kommunikoida ihmisen kanssa. Kommunikoimalla hevoselle se kommunikoi takaisin. Jotta ymmärtää mitä hevonen kokee, ihmisellä pitää olla suhde lemmikkiin.

Hevosen tunnetilojen opettelu sen sanattomasta elekielestä on paljon tuottoisampaa, kuin valtavien rahasummien käyttäminen erilaisiin koulutuksiin ja valmennuksiin, sillä koulutuksista ja valmennuksista ei ole mitään hyötyä ja apua, jos ei ymmärrä, miksi ja miten eri tilanteissa ja asioissa tulisi toimia.

Oikeisiin johtopäätöksiin, ratkaisuihin, koulutusmetodeihin ja -tapoihin pääsee nopeammin sillä, että tutustuu ja opiskelee eläimen käytöstä yksilöllisesti ja laumassa. Lisäksi täytyy tietää, mitkä asiat toimivat hevoselle palkkana.


Kannattaa lukea myös nämä:
Hevosen luontainen käyttäytyminen (osa 1) - Luontoäidin hevoset
Varusteitta ja pakoitteitta? - Nuorta verta


Millä tavoin sinun mielestäsi ihminen vaikuttaa hevoseen?
Miten hevonen voi vaikuttaa ihmiseen?