keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Ole valmis kuuntelemaan

Tämä kirjoitus on osa "Hevonen ja ihminen"-sarjaa. Löydät sarjan aiemmat osat tästä linkistä.

Eräänä aamuna vanhassa pienessä kylässä asuva nainen pysähtyi keittiössään tehdessään aamuaskareita. Hän katsoi ulos ikkunasta. Aurinko kurkotti ulkona ensimmäisiä säteitään, ja valokeila ilmestyi tiheäkasvuisen tammen oksista. Takapihalta avartuvalla pellolla oleva paksu lumipuuteripeite loisti auringonvalossa kuin hiottu timantti.

Nainen istahti ikkunasyvennykselle, ja hän alkoi rukoilla. Hän alkoi kuulla ympäriltään hiljaista, kutsuvaa ja lempeää ääntä, mutta hän ei katsonut taakseen. Nainen rukoili yhä kovemmin, jotta saisi lopetettua rukouksensa ja mentyä ulos ruokkimaan eläimiä. Enkeli oli ilmestynyt naisen taakse, ja hän yritti puhutella naista. Nainen ei kuitenkaan kuunnellut, vaan keskittyi rukoukseensa yhä kovemmin ja sulki enkelin puheen mielestään.

Yhtäkkiä tuli hiljaista. Enkeli oli tullut paikalle kuullakseen ja vastatakseen naisen rukouksen. Kun enkeli huomasi, ettei nainen kuunnellut. Enkeli kohautti olkapäätään, ja oli yhtäkkiä poissa. (Alkuperäisen tarinan on kirjoittanut Karine Vandenborre, Horsefulness Training. Tarina on suomennettu ja kirjoitettu tarkemmin.)

Tarinassa ollut nainen etsi vastausta kysymykseensä. Hän halusi asiaan vastauksen, mutta voi olla, että hänellä ei ollut tarpeeksi rohkeutta tai uskoa selvittää, kuka hänelle puhui. Nainen olisi kuitenkin saanut vastauksen, jos hän olisi uskaltanut katsoa taakseen ja huomannut hänen kotiinsa ilmestyneen enkelin.



Uskon, että kenenkään ei tarvitse uskoa mihinkään yliluonnolliseen tai taikuuteen, jotta ymmärtäisi tarinan idean ja opetuksen. Jokaisella on varmasti tullut elämässä tilanteita, joissa pieni määrä uskoa olisi auttanut ongelman ratkaisemiseen tai ratkaissut ongelman kokonaan.

Myös hevosten kanssa voi tapahtua ja usein tapahtuukin tällaisia tilanteita. Hevonen yrittää puhua ja viestittää jotain, mutta se suljetaan pois. Onko syynä se, ettei viestiä ymmärretä, vai se, ettei sitä uskalleta ottaa vastaan?

Usein, kun hevonen kokee, ettei sitä kuunnella, se tekee niin kuin enkeli teki: "kohauttaa olkapäitään" ja lähtee yhtäkkiä. "Olkapäitä kohauttaessaan" hevonen voi esimerkiksi hermostua, tulla apaattiseksi, kiinnittää huomionsa muihin asioihin kuin ihmiseen, ottaa ihmiseen liikaakin kontaktia kuten näykkiä ja nuolla tai olla muuten vain olla välinpitämätön.

Jotta hevosta voi kuunnella, on oltava läsnä. Läsnä ollessaan ihminen on valmis vastaanottamaan hevosen viestejä, sekä valmis vastaamaan niihin selkeästi. Kuuntele niin paljon kuin puhut: kuuntele hevosta saman verran, kuin viestit sille. Tätä kutsutaan selkeäksi viestinnäksi, sillä silloin kaikki keskusteluun osaanottajat ovat tasa-arvoisia myös niin, että niitä kuunnellaan ja niille puhutaan saman verran. Selkeä viestintä on avain, jolla saa rakennettua ihmisen ja hevosen välille mahtavan suhteen. Selkeällä viestinnällä hevonen oppii, että sitä kuunnellaan ja ymmärtää, että se voi myös kommunikoida ihmiselle.

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Klippauksesta ja loimittamisesta, osa 2

Kirjoitin aiemmin marraskuussa ensimmäisen osan klippauksesta ja loimittamisesta. En kuitenkaan halunnut tehdä ensimmäisestä osasta kauhean pitkää, joten päätin jakaa tämän tekstin kahteen osaan. Mikäli et ole lukenut vielä ensimmäistä osaa, pääset lukemaan sen helposti tästä linkistä.

Suomen säätä kuvaillaan niin sanottuna "väli-ilmastona", sillä meri- ja mannerilmaston piirteet vaihtelevat. Yhden vuoden aikana on pitkiä kylmän ja lämpimän ilman jaksoja, joiden lisäksi joka vuodenaikana sataa.

Hevonen ei palele kuivassa kylmyydessä, eli isossakaan pakkasessa tai tuulessa kun ei sada. Paleleminen on toki hyvin yksilöllistä, ja varsinkin laihat, vanhat ja varsaiässä olevat hevosen palelevat herkemmin. Palelemisen aiheuttaa ilmankosteus ja tuuli.

Hevonen kestää Suomen sääolosuhteita hyvin, varsinkin jos se on saanut tottua sään vaihteluihin jo nuorena ja se saa riittävästi ruokaa. Hevosen syödessä osa rehun energiasta muuttuu lämmöksi. Mitä kylmempää ulkona on, sitä enemmän hevonen tarvitsee ruokaa tuottaakseen energiaa. Hevonen ei kuitenkaan yleisesti tarvitse lisäenergiaa tai -syötävää ennen lämpötila on laskenut muutamalla asteella pakkasen puolelle. Tämä johtuu hevosen alhaisemmasta termoneutraalisesta lämpötila-alueesta ihmiseen verrattuna.

Hevoset palelevat kuitenkin yksilöllisesti, joten hevosen tarkenemista ja reagointia kylmempiin säihin on hyvä tarkkailla. Yliloimittaminen on hevosten yleinen hyvinvointiongelma, mutta lihasvärinä kertoo jo melko kovasta palelemisesta, mitä hevosen ei pitäisi kokea.


Monesti kuulee, kun jotkin hevosenomistajat lihottavat hevosiaan talven ajaksi. Syynä on se, että lihava hevonen kestää kylmää. Lihavan hevosen rasvakudos on kolme kertaa lämpimämpi kuin normaalin talvikarvan.

Jos hevonen on klipattu, hevonen luovuttaa eniten lämpöä juuri niiltä kohdilta, mistä klippaus on vedetty.

Pitkä ja paksu harja on hyvä suoja kylmyyttä vastaan. Väittämä, että hevonen ei tarvitse talvella harjaansa "koska sillä ei ole ötököitä hätisteltäväksi" on siis tarua.

Yleensä ajatellaan, että niin sanotut "lämpimien maiden hevosrodut" eivät kestä kylmyyttä. Tällaisia hevosia on esimerkiksi barokkirodut (esimerkiksi P.R.E. eli andalusialainen, lusitano, friisiläinen ja lipizza) sekä täysi-, puoli- ja lämminveriset hevoset.

Vaikka edellä mainituilla roduilla ei talvikarva ei kasva yhtä pörheäksi kuin esimerkiksi suomenhevosilla ja issikoilla, nämä rodut voivat pärjätä ilman loimea ulkona melko pitkään. Mikäli edellä mainitut rodut ovat päässeet ulkoilemaan jo varsana paljon erilaisissa ilmastoissa, ne pystyvät myös tarhailemaan loimetta. Näille roduille talvikarva on harvoin pörheää, mutta talvikarva on kuitenkin paksumpi ja tiheämmin kasvanut, joten se pitää myös hyvin lämpöä.

Kyseessä on kuitenkin taas yksilölliset erot. Varsinkin tällaisten "lämpimien maiden rotujen" pitäminen esimerkiksi pihatossa herättää yleensä paljon keskustelua ja ennakkoluuloja.

Ihminen pukeutuu ulos lämpötilan mukaan pysyäkseen lämpimänä. Hevosten lämmönsäätelykyky on kuitenkin monella tapaa erilainen ihmiseen verrattuna. Tässä muutama kohta, jotka löysin täältä.

  • Hevonen tuottaa lämpöä jatkuvasti.
  • Hevosen on helpompi pysyä lämpimänä kylmässä lämpötilassa, kuin viilentyä kuumalla säällä tai rasituksen jälkeen.
  • Hevonen käyttää pysyäkseen lämpimänä hyödyksi omaa lämmönsäätelymekanismiaan: hevonen pörhistää turkkiaan ja tehostaa pintaverenkiertoa.



Mitä mieltä olet klippaamisesta ja loimittamisesta?
Milloin loimitat hevosesi?

Lähteet:

Kuvat: © Anniina Gullans

maanantai 25. marraskuuta 2019

Ratsastusretkelle tai -vaellukselle Lappiin!

Olen viimeisen parin vuoden aikana kiinnittänyt paljon huomiota siihen, millaisia vaatteita ostan ja mistä niitä ostan. En ole muutenkaan koskaan ostanut mitään heräteostoksia, sillä olen melko pihi rahoistani, joten koen että suurin osa käyttämästäni rahamäärästä on mennyt johonkin hyödylliseen. Olen silti viimeisen kahden vuoden aikana tehnyt päätöksiä vielä tarkemmin.

Tekstiilit ovat maailman suurin päästöjen aiheuttaja. Eetin mukaan pelkästään Suomessa heitetäään vuodessa 70 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä pois - joka tarkoittaa 13 kiloa yhtä ihmistä kohti! Törmäsin tähän tietoon kirjoittaessani tätä tekstiä, ja tuntuu todella hämmästyttävältä, että näin pieni maa pystyy heittämään niin paljon tekstiilejä pois.

Tekstiilijätteiden jälkeen suurimman määrän maailman päästöistä tulevat lento- ja laivaliikenteestä. Jo yhdestä tunnista lentokoneessa aiheutuu ilmastolle paljon erilaisia päästöjä, kuten monia tuhansia kiloja hiilidioksidia, typen oksideja, rikkidioksidia, hiilimonoksidia ja hiilivetyjä. Siksi tuntuukin todella oudolta, että moni matkustaa vuosittain lentokoneessa monia tunteja: varsinkin, kun en ole koskaan ollut lentokoneessa.

Näiden päästöjen vähentämiseksi olisikin tärkeää vähentää itse päästöjen muodostumista valitsemalla esimerkiksi matkakohde sen mukaan, että päästöjä syntyisi mahdollisimman vähän. Miettiessäsi ratsastuslomalle lähtemistä ulkomaille, kannattaa miettiä ja tutkia, millaisia ratsastusmahdollisuuksia oma kotimaa tarjoaakaan!

Olen itse aivan rakastunut Lapin luontoon ja kesään, ja tänä vuonna olen alkanut haaveilemaan siitä, että pääsisin käymään Lapissa myös talvella. Oli vuodenaika mikä tahansa, Lapissa vuodenajat eroavat täysin verrattuna tähän Satakuntaan! Vaikka luonto onkin täällä todella kaunis, ja tutkimattomia maastoreittejä löytyy varmasti sadan kilometrin edestä, olisi mahtavaa päästä pitkälle vaellukselle Lapin erämaahan ja tuntureille...

Lisäsin alle Lapin ja Pohjois-Suomen alueen talleja, jotka järjestävät vaelluksia luotettavilla ja koulutetuilla hevosilla. Sen sijaan, että lentäisit ulkomaille ihastelemaan metsiä ja maita, eikö olisikin ihanaa päästä tutkimaan omaa kaunista kotimaata?


ERÄRATSUT, Rattosjärvi/Pello
Ympäri vuoden

Eräratsut tarjoaa luomuhevostilapalveluita Rattosjärvellä. Eräratsujen palveluihin kuuluvat ratsastustunnit, -retket, -leirit ja yli yön vaellukset sekä terapiaratsastus, kurssit, hevosajopalvelut, vankkurivaellukset ja luonnonmukainen kavionhoito ja vuolenta!

Eräratsujen hevosina on niin lämminverisiä, suomenhevosia sekä näiden kahden risteytys.


KAMISAK, Ivalo
Ympäri vuoden

Kamisakin palveluihin kuuluvat niin huskysafarit kuin hevosretket, jotka tarjoavat rauhalliset ja luotettavat suomenhevoset. Kamisaki tarjoaa niin talutusratsastusta kuin ratsastusretkiä tunturimaisemissa ja Lapin erämaassa - niin aloitteleville kuin taitavillekin ratsastajille!


KONIJÄNKKÄ, Äkäslompolo
Ympäri vuoden

Konijankka tarjoaa ratsastusretkiä, -vaelluksia, -tunteja ja -leirejä. Ratsastuspalveluiden lisäksi Konijankka tarjoaa myös rekiajelua hevosilla.

Konijankassa pääsee myös porojen ja koiravaljakon kyytiin!


Kuvat: Surfing and horseback riding in Pyhä, Finland, Everfells

LAPIN SAAGA, Levi
Ympäri vuoden

Lapin Saaga tarjoaa islanninhevosvaelluksia, -rekiretkiä ja poroajeluita.


LUCKY RANCH, Pyhätunturi
Ympäri vuoden

Lucky Ranch on persoonallinen, lämminhenkinen ja monipuolinen hevostila keskellä Lappia. Lucky Ranch tarjoaa western-tunteja, kuin ratsastusretkiäkin!


OUTISEN RATSASTUSKESKUS, Kemijärvi
Vain ratsastustunteja ja maastoretkiä järjestetään ympäri vuoden.

Outinen tarjoaa suomenhevosillaan ratsastustunteja ja -leirejä, rekiajeluita, maastoretkiä ja vaelluksia. Ratsastustunnille ja maastoretkelle pystyy osallistumaan jokaisena vuoden aikana, mutta rekiajeluita järjestetään vain marraskuusta huhtikuuhun ja vankkuriajeluita toukokuusta lokakuuhun sekä vaelluksia toukokuusta syyskuuhun.

Outisen Ratsastuskeskuksen omistaja Mia kasvattaa myös suomenhevosia, joten Outisessa on kesäisin mahdollista ihailla ihania varsoja!

Outisessa on myös mahdollista osallistua pororetkille ja -ajeluille.


POLAR LIGHTS TOURS, Sirkka
Ympäri vuoden

Polar Lights Tours on perheyritys, joka tarjoaa hevospalveluita eri kokoisille ja tasoisille ryhmille Levin lähellä. Polar Lights Tourien retkihevoset ovat kilttejä suomenhevosia.

Polar Lights Toursilla pääsee myös porojen ja huskyjen kyytiin!


POLARIS POINT HORSES, Saariselkä
Ympäri vuoden

Polaris Point Horses tarjoaa monipuolisia ja erilaisia ratsastusretkiä! Retket järjestetään pienille ryhmille. Suomenhevosten painorajoitus on 100 kiloa.

RIDE NORTH, Inari
Ympäri vuoden

RideNorth tarjoaa hevospalveluja vuonohevosilla ympäri vuoden! RideNorthilla on myös mahdollista osallistua husky safarille.


SINITORPAN TALLI, Venejärvenkylä
Ympäri vuoden

Sinitorpan tallin palveluihin kuuluvat ratsastustunnit, -leirit ja maastoratsastukset. Tallitilat on suunniteltu liikuntarajoitteiset huomioonottaen, joten tallitilat ovat avoimet ja esteettömät. Tallin hevoset ovat suomenhevosia, mutta tallilta löytyy myös budjonnyinhevonen.


TUNTURIRATSUT, Muonio
Ympäri vuoden

Tunturiratsut tarjoavat ympäri vuoden hevospalveluita: talvisin ratsastusretkiä, ja kesäisin pidempiä vaelluksia ja leirejä. Palveluihin kuuluvat myös ratsastustunnit ja rekiajot.


YLLÄKSEN VAELLUSHEVOSET, Äkäslompolo
Ympäri vuoden

Ylläksen Vaellushevoset tarjoaa ratsastusretkiä, -vaelluksia, -leirejä ja kursseja eri tasoisille ryhmille asiantuntevalla opastuksella issikoiden kanssa!


Missä olet käynyt ratsastusretkellä tai -vaelluksella?

keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Kun sanat eivät riitä

Mut mitä jos, lähdet ennen mua pois
Täällä kaikki, kaikki niin erilaist ois
Ja kyl mä itkisin, niin paljon itkisin
Ja enemmän kuin mitään toivoisin, et oisit takaisin
Mut en mä pelkäisi, en huolta kantaisi
Tietäisin et sul ois kaikki tuhannesti paremmin


Nyt sen tajuu, mikä elämässä on arvokkainta
Aika, kenen kanssa sä vietät täällä sekä taivaas

Lill Janne
"Ilpo"

23.5.2009 - 20.11.2019

- - -

Muistan pieniä välähdyksiä, hetkiä joita kanssasi pääsin kokemaan ja tekemään. Hiljainen persoona, jonka sisällä roihusi oikeasti villi tuli. Sellainen persoona, josta oppii uusia asioita vasta ajan kuluessa. Persoona, joka syntyi samana päivänä kuin minä.

Aika, mitä sain oppia tuntemaan ja olla, oli liian lyhyt. Mutta se aika oli arvokasta.

Ilpi ♥️

maanantai 18. marraskuuta 2019

Mitkä asiat auttavat hevosta elämään pitkään ja terveenä?

Tämä kirjoitus on osa "Hevonen ja ihminen"-sarjaa. Löydät sarjan aiemmat osat tästä linkistä.

Kirjoittaessani elokuussa kirjoitusta nuorista hevosista ja niiden loppuun treenaamisesta aloin miettimään tarkemmin sitä, kuinka nuorina hevosia lopetetaan nykyään. Moni hevonen vaihtaa elämässään kotia monta kertaa. Syynä voi olla se, että hevonen kasvaa edelliselle ratsastajalleen liian pieneksi, tai hevosen kapasiteetti ei enää riitä isommille radoille.

Nuoria hevosia aletaan kouluttamaan yhä nuorempana, ja moni laittaa jo 1,5-2 -vuotiaiden hevosten selkään satulan. Tämän ikäinen hevonen on luustoltaan vielä kasvuvaiheessa ja todella raaka kantamaan selässään ihmistä. Uskon myös, että koska hevosten ratsutus aloitetaan näin raa'assa kasvu- ja kehittymisvaiheessa, hevoset eivät pysy terveinä pitkään.

Hevosia saatetaan laittaa viettämään eläkepäiviään jo 15-vuotiaana. 18-vuotias hevonen tuntuu tosi vanhalta, ja jotkut pitävät suorastaan ihmeenä, että hevosen jalat ovat yhä terveet siinä iässä. Ravipuolella taas raviuransa lopettaneet 5-10 -vuotiaat hevoset myydään usein vain teuraiksi, sillä niiden terveys ei enää kestä liikutusta. Syitä nuoren hevosen lopettamiseen voi olla muitakin kuin niiden ratsutus nuorena, mutta kirjoitan tämän tekstin pitäen sen lähtökohtanani.


Mitkä asiat sitten auttaisivat pitämään hevosen terveenä? Mitkä asiat mahdollistavat hevoselle pitkän elämän?

Kävelytä

» Kävele pitkät, 15-20 minuutin alku- ja loppukäynnit joko maasta tai selästä käsin. Mitä "hitaammin lämpeävä" hevonen on, sitä pidemmät alkukäynnit se tarvitsee, vaikka usein luullaankin toisin.

» Kävelytä hevosta ennen ja jälkeen kuljetuksen.

Pohjan kunto

» Tässä hyvä nyrkkisääntö: Älä koskaan ratsasta niin kovalla alustalla, ettei siihen jää syvää ja hyvin erottuvaa kavionjälkeä. Jos tallillasi on esimerkiksi sellainen tilanne, että sinun täytyy ratsastaa asvaltilla ennen kuin pääset maastoihin, kävele asvalttipätkä maastakäsin hevosen kanssa.

Tarkkaile jatkuvasti hevosta

» Tarkkaile jatkuvasti satulan sopivuutta ja hevosen liikkuvuutta ja venyvyyttä. Pyydä paikalle tarvittaessa hevosalan ammattilaisia varmistamaan varusteiden sopivuutta ja auttamaan hevosen hyvinvoinnin ylläpitämisessä.

Asiat, jotka mahdollistavat hevoselle pitkän ja terveen elämän, ovat monien asioiden summa. En väitä, että näillä vinkeilläni hevosesi pysyy koko elämänsä terveenä, mutta nämä vinkit vahvistavat hevosen hyvinvointia ja auttavat sen ylläpitämisessä mahdollisimman pitkään.

Miten sinä ylläpidät hevosen hyvinvointia?

Kuvat: Anniina Gullans

torstai 14. marraskuuta 2019

Klippauksesta ja loimittamisesta, osa 1

Minitalvi pääsi vierailemaan jo luonamme täällä Satakunnassa, jonka jäljiltä kaikki paikat ovat pelkkää jäätä ja vettä. Klippaus- ja loimituskeskustelu on päässyt käyntiin, kun pohditaan, millaisella säällä hevoselle tulisi laittaa mikäkin loimi. Monilla hevosilla on nyt myös muhkea talvikarva, ja monilta se on myös klipattu osittain pois. Mutta tarvitseeko hevosta todella edes klipata, saati loimittaa?

EEWA (European Equine Welfare Association) julkaisi Instagram-tilillään syyskuussa julkaisun, jossa oli lyhyt tietoisku hevosen termoneutraalista lämpötila-alueesta. Hevosen termoneutraali lämpötila-alue on 5-25℃. Tämä tarkoittaa sitä, että kun ulkona on 5-25℃ lämmintä, hevonen ei käytä energiaa itsensä lämmittämiseksi. Hevosesta lämpötila alkaa tuntua viileältä vasta lämpötilan laskiessa alle 5℃.

Ihmisellä termoneutraali lämpötila-alue on taas 25-30℃. Toisin sanoen lämpötilan laskiessa alle 25℃ ihminen alkaa käyttämään energiaa lämpötilansa ylläpitämiseksi. Ihminen tuntee olonsa kylmäksi siis paljon ennen hevosta, ja moni aloittaakin hevosen loimittamisen jopa silloin, kun lämpötila menee alle 10℃.

Toki jotkin hevoset tarvitsevat loimea aikaisemmin kuin toiset. Loimitustarpeen määrittää hevosen ikä, rotu ja se, onko hevonen klipattu. Loimittamisesta ja loimitustarpeesta on mielestäni melko vähän tietoa suomeksi, mutta oli hienoa, kun EEWA teki aiheesta julkaisun tililleen. Julkaisua jaettiin somekanavilla melko paljon, jonka kautta varmasti moni sai tietää asiasta ja oppia uutta. Aihe on tärkeä, sillä yli-loimittaminen on hyvinvointiongelma.

Kuvat on otettu tämän vuoden alussa tammikuussa. Kuvissa komeilee siis 4-vuotiaaksi kääntynyt puoliveriruuna Mestari.


Hevonen kestää siis luonnostaan hyvin kylmyyttä ja tuulta. Hevonen tuottaa lämpöä erityisesti liikkeessä ja syödessään, joten siksi moni vapaalla heinällä oleva hevonen pärjää ilman loimeakin jopa -20℃ pakkasessa.

Hevonen, jota ei ole klipattu, ei tarvitse loimea...

  • tyyninä, kuivina päivinä
  • kuivalla sateella
  • kovalla pakkasella, mikäli hevonen on tottunut kylmään lämpötilaan ja sillä on syötävää
  • tallissa


Klippaamisesta on myös hyötyä, mutta hevosen turhaa klippaamista on kuitenkin vältettävä.

Klippaus on hyödyllistä, mikäli hevonen liikkuu päivittäin paljon raskaan liikutuksen muodossa. Klippaus vähentää hevosen hikoamista ja nopeuttaa hien kuivumista. Koska karvaa on osittain vähemmän, myös lämpö poistuu elimistöstä nopeammin ja hevonen palautuu nopeammin.

Mitä enemmän hevonen hikoaa, sitä enemmän klippauksesta on hyötyä. Miettiessä hevosen klippaamista on kuitenkin hyvä miettiä myös muuta, kuin hikoilun välttämistä. Kuinka vanha hevonen on? Millainen talvikarva sillä on? Kasvaako sen karva nopeasti?

Klippaaminen voi olla myös turhaa, ja siksi täytyykin miettiä, hyötyisikö hevonen klippaamisesta. "Hevosen turhaa klippaamista tulee aina välttää, sillä kehon lämmöneristys vähenee karvapeitteen poistamisen myötä noin yhden toppaloimen verran. Hevonen menettää klipatessa myös yhden tärkeistä lämmönsäätelykeinoistaan, eli mahdollisuuden säädellä lämpötasapainoaan karvapeitteen pörhistyksen avulla. Tästä johtuen kevyesti työskenteleviä hevosia, joutilaita hevosia tai pihatossa talvensa viettäviä hevosia ei tule klipata" (hevostietokeskus.fi).

Jos mietit, miksi pihatossa olevia hevosia ei loimiteta niin usein kuin normaalissa tallissa asuvia, kannattaa käydä lukemassa Iloluontonen -yrityksen perustajan Maijun teksti pihattohevosen loimituksesta, jonka löydät tästä linkistä.

Klippaamisen myötä myös hevosen hoitoaika pitenee: Klipatessa hevosen ihmisellä on vastuu pitää hevosen lämpötasapaino tasapainossa. "Klipattu hevonen tulee loimittaa aina sekä viileässä tallissa että ulkona pidettäessä talven sääolosuhteista riippumatta" (hevostietokeskus.fi). Klipatulla hevosella on hyvä pitää talvella alku- ja loppulämmittelyissä vilttiä.

Lähteet:

Lue myös:


Loimitatko tai klippaatko sinä hevostasi?

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

"Sullahan on hyvä istunta"

Aikaisempiin istunnasta kertoviin teksteihin löydät näistä linkeistä: Kohti oikeaoppista istuntaa (01/2019), Hitaasti, mutta varmasti (02/2019) ja Istunta paranee! (03/2019).

Kirjasin alkuvuodesta kuukauden välein istunta projektini kuulumisia. Päivittely jäi, kun minulla oli huhtikuussa ratsastuksesta pitkä tauko, minkä päätyttyä kirjaaminen on unohtunut.

Istunnan parantamista on takanani nyt melkein vuosi. Olen oppinut tänä vuonna paljon, mutta kaiken kiitollisuuden keskellä olen alkanut häpeämään omaa ratsastustani jonkin verran. Ennen istunnan muuttamista ajattelin, että minulla on hyvä istunta, ja ratsastan kuin pitääkin. Projektin etenemisen myötä olen kuitenkin ymmärtänyt, että en ole todellakaan osannut tai ratsastanut, kuin pitäisi.

Kun tiesin kesällä, mitä kohti pyrin ja mitä tavoittelen, olin alkanut hieman häpeämään omaa ratsastustani. Kun tiesin, että joku katsoo kun ratsastan, en pystynyt keskittymään yhtään omaan ratsastukseeni. Olen kuitenkin päässyt työstämään asiaa, mutta nytkin, kun minulle vieraat ihmiset katsovat ratsastustani, sama häpeän tunne hyppää takaisin satulaan kanssani.

Kesällä eräs henkilö kehui maastoretkellämme istuntaani pitkään, ja menin sanoista melkein lukkoon. Hämmennyin sanoista ja mieleeni tuli kysymyksiä. Onko istuntani oikeasti parantunut? Osaanko oikeasti istua täällä satulassa?



Ongelmani istunnassa on ollut iso vinous. Mursin kesällä 2018 arviolta 1-2 kylkiluuta, joten kompensoin toisen puoleni heikkoutta toisella kyljelläni. Havainnollisemmin selitettynä yläkroppani oli satulassa kuin makarooni: Kylki, josta luut olivat murtuneet, oli mutkalla ja yritin toisella kyljelläni ja vinoilla vatsalihaksillani vetää heikompaa puolta suoraksi.

Tärkeintä on muistaa, että jokainen ratsastaja kamppailee istuntaongelmien kanssa jossain vaiheessa omaa ratsastushistoriaa.

En huomannut itse lainkaan vinouttani, mikä hankaloitti myös istunnan tarkkailua ja sen parantamista. Iso apu projektin alussa on ollut Petra, joka on ohjannut ja auttanut minua huomaamaan ja korjaamaan istuntaani. Suuri apu on ollut myös salilla treenaamisesta, missä kävin projektin alussa ja sain kuntoutettua hieman heikompaa kylkeäni.

Ratsastaessani ensimmäistä kertaa Roxulla menin ensin kentällä, jonka jälkeen menin maastoon. Ennen maastoon menemistä tarkastin kuitenkin satulavyön, joka oli todella löysä. Ennen vyön kireyden tarkastamista olin ravannut kentällä paljon ja taivutellut tammaa - ja satula oli suorassa, eikä se ollut valunut minnekään! Olin siis istunut satulassa suorassa!

Vinouden lisäksi haasteitani on ollut eteenpäin katsominen hevosen niskan tuijottamisen sijaan. Tässäkin on kuitenkin tapahtunut huomattavasti muutosta, vaikka jäänkin yhä katsomaan hevosen niskaan huomaamattani.

Tämän vuoden mittaisen matkan aikana olen miettinyt ja pohtinut paljon. Yksi ajatuksistani istunnan parantamisen suhteen on, että ei keskity mihinkään muuhun, kuin istuntaan. Istunnan parantaminen voi olla vaikeaa hevosen kanssa, jonka kanssa tehdessä ei voi keskittyä muuhun.

Tässä oli tiivistettynä ja nätisti pakattuna se, missä tällä hetkellä menen istunta projektini suhteen!

Onko sinulla mielestäsi hyvä istunta? Miten olet parantanut omaa istuntaasi?

Kaikki kuvat on ottanut Anniina Gullans.

tiistai 5. marraskuuta 2019

Mikä elämässä on arvokkainta?




Tärkeintä ei oo
Et mitä meil ei oo
Vaan mitä meillä on





Kuvat: Anniina Gullans

perjantai 1. marraskuuta 2019

Hevonen on peili siitä kuvasta ja identiteetistä, kuka olet tänään

Hevosilla on merkittävä lahja tarjota syviä ystävyyssuhteita ja antaa inspiraatiota. Hevoset ovat olleet osa ihmisten historiaa alusta asti. Hevosen ja ihmisen välisestä suhteesta riippumatta tapa ratsastaa on muuttunut, mutta tapa toimia hevosten kanssa on ollut aina olemassa: jos ei ihmisessä, niin hevosessa. Ihminen ja hevonen pystyvät luomaan välillensä erottamattoman suhteen, joka kestää koko eliniän.

Kaikki, mitä hevonen tekee, on totta. Kun hevonen luottaa ihmiseen, se luottaa tosissaan. Hevonen ei juoni tai valehtele. Maailma, jossa hevonen on, on rehellinen. Siksi uskonkin, että ihminen voi oppia hevoselta paljon.


The horse
a projection of our dreams,
dreams about ourselves.
Strong, powerful, beautiful.
ー Ivy Schexnayder

Miksi uskon ihmisen ja hevosen väliseen yhteyteen? Ihminen kaipaa suhdetta hevosen kanssa löytääkseen yhteyden, joka pysyy koko elämän ajan. Hevoset ovat erilaisia persoonia, ja eri hevonen opettaa ihmiselle eri asioita. Alpo on vahvistanut itselleni uskoa itseeni ja inspiroinut minua yhä lisää. Roxu on taas lyhyen ajan sisällä näyttänyt minulle, kuinka tärkeää läsnäolo ja kiireettömyys on. Olin ajatellut, että olen oppinut tänä vuonna elämään hetkessä, mutta Roxu sai minut huomaamaan, että yritän yhä kiirehtiä johonkin.


Pötkis huhtikuussa ♥️
Kuva: Petra Palomäki

Hevosten kanssa tehdessä kaikki pysähtyy hetkeksi. Siinä hiljaisuudessa, maagisessa hidastetussa auringonlaskussa, ihminen pystyy pohtimaan omaa elämäänsä: Kuka olen? Kuka haluan olla?

The essential joy of being with horses is that
it gives us a glimpse of the love
the Creator has for us.
ー Ivy Schexnayder

Hevonen on peili siitä kuvasta ja identiteetistä, kuka olet tänään. Siinä samassa peilissä näkyy kuva siitä, millaiseksi haluamme tulla.

Ystävyydessä hevosen kanssa ihminen voi hallita hevosta, tai kommunikoida sen kanssa. Riippuu ihmisestä, haluaako hän inspiroida ja motivoida hevosen olemaan kanssaan. Sitä ei tehdä pakottaen, vaan luottamuksella, lempeydellä ja myötätunnolla.

Hevoset ovat ihmeellisiä eläimiä, varustettuna suurella sydämellä. Hevosen ja ihmisen välille on luotu vetovoima: jokin näissä ihmeellisissä eläimissä kutsuu ihmisiä puoleensa.

Vaikka ihminen etsisi syvempää suhdetta hevosen kanssa, kaikki syvempi tulee kuitenkin jostain muualta, kuin hevosesta: jostain pyhästä. Niin kuin suhde hevoseen voi rikkoutua, niin voi myöskin kaikki suurempi, syvempi ja pyhempi suhde. Vaikka ihminen pysyisi kapinallisena, Jumala jatkaa työtään saavuttaakseen suhteen ihmisen kanssa uudelleen.

Voit tuntea olosi rikkinäiseksi tai rakastamattomaksi. Ihmisenä etsimme usein löytääksemme sen rakkauden muista asioista. Ne asiat eivät tule täyttämään itseämme kuitenkaan tarpeeksi. Hevoset näyttävät osia Luojan kauneudesta, mutta se on vain varjo kokonaisuudesta. Välähdyksiä rakkaudesta, mitä Hänellä on meille: ehdottomasta rakkaudesta.

Katso myös:

torstai 24. lokakuuta 2019

5 syytä maastoilla poluilla

Syksy ja mahtava ruska saapui, ja toi mukanaan jälleen ihanat kurakelit. Kaikkialla ei vielä onneksi ole kamalaa mutavelliä, mutta sekin aika koittaa pian. Kentän ollessa huonossa kunnossa voi lähteä ilomielin maastoon.

Maastossa ratsastuksesta sekä maastakäsin tehdyistä lenkeistä on monia hyötyjä. Kokosin kuitenkin tähän tekstiin hyviä syitä kulkea hevosen kanssa kapeammilla metsäpoluilla.

Jos hevosesi asuu tallilla, jonka lähistöllä ei ole hyviä maastoja, niin olen varma, että alueelta löytyy joitain polkuja!


1. Matka ja aika unohtuvat

Monesti me ihmiset jäämme suorittamaan ja suunnittelemaan asioita, vaikka olisi tärkeää oppia elämään hetkessä - myös hevosen kanssa. Kapeita polkuja edetessä alkaa itsekin todella rentoutua ja ajatusten virta pysähtyy.


2. Polut ovat hyviä keholle

Yksipuolisesti ja runsaissa määrin kovilla pohjilla liikkuminen on todella raskasta hevosen lihaksille, jänteille ja nivelille. Poluilla kuitenkaan mikään askel ei ole samanlainen. Polut tuovat askellukseen sopivasti vaihtelua. Pehmeä pohja ei myöskään altista rasitusvammoille.

3. Tasapaino, koordinaatio ja ketteryys kehittyy

Polut ovat usein vaihtelevia alustoja, ja niiden varrella olevat juuret ja kivet kehittävät sekä ihmisen että hevosen tasapainoa. Lisäksi liikesuunnat vaihtelevat, ja jo käynnissä edetessä hevosen kunto kasvaa.

4. Polut rikkovat askellajien tahtia

Tämä asia pätee myös maastoiluun yleensä. Polut vievät kaiken huomion ja polkujen vaihtelevuus, juuret, kivet ja männynkävyt rikkovat askellajien tahtia. 

5. Tehokasta ja hyvää treeniä myös ylipainoiselle hevoselle

Poluilla maastoilu on loistavaa harjoitusta ja kunnonkohotusta myös ylipainoiselle hevoselle. Poluilla meno on hyvä aloittaa käyntilenkeistä maastakäsin, ja valita erilaisia polkuja. Pitkät ja käynnissä tehdyt lenkit nostavat nopeasti hevosen kuntoa ja muutosta tapahtuu myös ylipainon suhteen.

Lue myös: