keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Klippauksesta ja loimittamisesta, osa 2

Kirjoitin aiemmin marraskuussa ensimmäisen osan klippauksesta ja loimittamisesta. En kuitenkaan halunnut tehdä ensimmäisestä osasta kauhean pitkää, joten päätin jakaa tämän tekstin kahteen osaan. Mikäli et ole lukenut vielä ensimmäistä osaa, pääset lukemaan sen helposti tästä linkistä.

Suomen säätä kuvaillaan niin sanottuna "väli-ilmastona", sillä meri- ja mannerilmaston piirteet vaihtelevat. Yhden vuoden aikana on pitkiä kylmän ja lämpimän ilman jaksoja, joiden lisäksi joka vuodenaikana sataa.

Hevonen ei palele kuivassa kylmyydessä, eli isossakaan pakkasessa tai tuulessa kun ei sada. Paleleminen on toki hyvin yksilöllistä, ja varsinkin laihat, vanhat ja varsaiässä olevat hevosen palelevat herkemmin. Palelemisen aiheuttaa ilmankosteus ja tuuli.

Hevonen kestää Suomen sääolosuhteita hyvin, varsinkin jos se on saanut tottua sään vaihteluihin jo nuorena ja se saa riittävästi ruokaa. Hevosen syödessä osa rehun energiasta muuttuu lämmöksi. Mitä kylmempää ulkona on, sitä enemmän hevonen tarvitsee ruokaa tuottaakseen energiaa. Hevonen ei kuitenkaan yleisesti tarvitse lisäenergiaa tai -syötävää ennen lämpötila on laskenut muutamalla asteella pakkasen puolelle. Tämä johtuu hevosen alhaisemmasta termoneutraalisesta lämpötila-alueesta ihmiseen verrattuna.

Hevoset palelevat kuitenkin yksilöllisesti, joten hevosen tarkenemista ja reagointia kylmempiin säihin on hyvä tarkkailla. Yliloimittaminen on hevosten yleinen hyvinvointiongelma, mutta lihasvärinä kertoo jo melko kovasta palelemisesta, mitä hevosen ei pitäisi kokea.


Monesti kuulee, kun jotkin hevosenomistajat lihottavat hevosiaan talven ajaksi. Syynä on se, että lihava hevonen kestää kylmää. Lihavan hevosen rasvakudos on kolme kertaa lämpimämpi kuin normaalin talvikarvan.

Jos hevonen on klipattu, hevonen luovuttaa eniten lämpöä juuri niiltä kohdilta, mistä klippaus on vedetty.

Pitkä ja paksu harja on hyvä suoja kylmyyttä vastaan. Väittämä, että hevonen ei tarvitse talvella harjaansa "koska sillä ei ole ötököitä hätisteltäväksi" on siis tarua.

Yleensä ajatellaan, että niin sanotut "lämpimien maiden hevosrodut" eivät kestä kylmyyttä. Tällaisia hevosia on esimerkiksi barokkirodut (esimerkiksi P.R.E. eli andalusialainen, lusitano, friisiläinen ja lipizza) sekä täysi-, puoli- ja lämminveriset hevoset.

Vaikka edellä mainituilla roduilla ei talvikarva ei kasva yhtä pörheäksi kuin esimerkiksi suomenhevosilla ja issikoilla, nämä rodut voivat pärjätä ilman loimea ulkona melko pitkään. Mikäli edellä mainitut rodut ovat päässeet ulkoilemaan jo varsana paljon erilaisissa ilmastoissa, ne pystyvät myös tarhailemaan loimetta. Näille roduille talvikarva on harvoin pörheää, mutta talvikarva on kuitenkin paksumpi ja tiheämmin kasvanut, joten se pitää myös hyvin lämpöä.

Kyseessä on kuitenkin taas yksilölliset erot. Varsinkin tällaisten "lämpimien maiden rotujen" pitäminen esimerkiksi pihatossa herättää yleensä paljon keskustelua ja ennakkoluuloja.

Ihminen pukeutuu ulos lämpötilan mukaan pysyäkseen lämpimänä. Hevosten lämmönsäätelykyky on kuitenkin monella tapaa erilainen ihmiseen verrattuna. Tässä muutama kohta, jotka löysin täältä.

  • Hevonen tuottaa lämpöä jatkuvasti.
  • Hevosen on helpompi pysyä lämpimänä kylmässä lämpötilassa, kuin viilentyä kuumalla säällä tai rasituksen jälkeen.
  • Hevonen käyttää pysyäkseen lämpimänä hyödyksi omaa lämmönsäätelymekanismiaan: hevonen pörhistää turkkiaan ja tehostaa pintaverenkiertoa.



Mitä mieltä olet klippaamisesta ja loimittamisesta?
Milloin loimitat hevosesi?

Lähteet:

Kuvat: © Anniina Gullans

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos paljon kommentistasi! Kommentti tulee näkyviin sitten, kun olet hyväksynyt sen.