06 toukokuuta, 2021

Onko pitkäkarvainen collie aggressiivinen rotu?

Pitkäkarvainen collie nähdään median silmissä yleensä lasten elokuvista ja kirjoista tuttuna Lassiena: opettamattakin viisaana sekä ystävällisenä ja uskollisena koirana, joka on valmis tekemään omistajansa eteen mitä vain. Ei siis ole ihme että aihe herätti voimakasta keskustelua, kun pitkäkarvainen collie nousi Helsingin yliopiston tutkimuksessa koirien aggressiivisimpaan päähän.

Media on värittänyt monista koiraroduista erilaisia stereotypioita, joihin törmätään hyvin usein: sekarotuinen koira on huonompi kuin puhdasrotuinen, chihuahuat ja muut pienet muotikoirarodut ovat ärhäköitä haukkujia ja monet leveä- ja lyhytpäiset sekä isompi kokoisemmat koirarodut ovat aggressiivisia — lista on lähes loputon, ja erilaisia stereotypioita löytyy lähes kaikista koiraroduista tai roturyhmistä.

Kuten pitkäkarvaisten collieiden kanssa, ennakkoluulot voivat olla myös positiivisia. Tietyn koirarodun, kuten esimerkiksi rottweilerin, pitbullin tai saksanpaimenkoiran näkeminen aggressiivisena on kuitenkin väärin, sillä asia ei ole niin: mikään rotu ei ole aggressiivinen.

Aggressiivisesta koirasta puhuttaessa mieleen saattaa piirtyä kuva, jossa aggressiivisuus esiintyy jatkuvasti tapahtuvana ja näkyvänä. Siksi esimerkiksi stereotyyppisesti aggressiivisena pidettyä koirarotua pidetään huonona rotuvaihtoehtona lapsiperheisiin mikäli tietää rodusta vain sen, millaisena sitä pidetään esimerkiksi mediassa rotuun tutustumatta.

Aggressiivisuus ei ole koskaan luonteenpiirre

Aggressio ei ole koskaan luonteenpiirre tai ominaisuus, vaan se on tietystä asiasta johtuvaa tai tietyn tunteen kanssa esiintyvää käytöstä. Käytöksen ja sen taustalla olevan tunteen selvittäminen on tärkeää ja sitä varten on mietittävä, millaisissa tilanteissa aggressiivista käyttäytymistä esiintyy ja mikä ajaa aggressiivisesti käyttäytyvän koirayksilön niihin tilanteisiin; Aggressio on selviytymis- ja toimintamalli: eläimestä tulee tilanteessa aggressiivinen, kun se ei näe muuta tapaa toimia, päästä tilanteesta pois tai helpottaa tilannetta: aggressiivisuus on helppo tapa puolustaa itseään. Aggressiivista käyttäytymistä on kuitenkin monenlaista, eikä se kaikki ole suoraa aggressiota eli negatiiviseksi miellettävää.


Aggressiivisuus ja pelko kulkevat käsi kädessä

Helsingin yliopiston koirien geenitutkimusryhmä tarkasteli useiden riskitekijöiden yhteyttä koirien aggressiiviseen käyttäytymiseen yli 9 000 koirayksilön aineiston avulla¹: Samalle käytökselle on usein useita syitä, ja aggression taustalla tai sen kanssa voi olla myös muita tunteita, kuten arkuutta, pelkoa ja kipua. Myös käyttäytymistarpeet ovat yhteydessä toisiinsa — erityisesti aggressiivisuus ja pelko sekä impulsiivisuus, eroahdistus ja stereotyyppinen käyttäytyminen².

Helsingin yliopiston professori Hannes Lohen tutkimusryhmä selvitti sekä omistajiin että vieraisiin ihmisiin kohdistuvaa aggressiivisuutta. Koira luokiteltiin aggressiiviseksi, jos se murisi usein tai oli yrittänyt näykätä tai purra ihmistä ainakin silloin tällöin kyselyssä kuvatuissa tilanteissa.¹

Collieiden arkuus

Koiran pelokkuus oli tutkimuksen mukaan vahvasti yhteydessä aggressiiviseen käyttäytymiseen: pelokkailla koirilla oli suurempi todennäköisyys käyttäytyä aggressiivisesti.

Lohen tutkimusryhmässä mukana oleva Milla Salonen teki väitöskirjansa (Complex traits, complex results — The genetic, demographic and environmental factors of cat and dog behaviour) koirien ja kissojen käyttäytymisen monimutkaisuudesta tutkimalla siihen vaikuttavia ympäristö- ja geneettisiä tekijöitä samanaikaisesti sekä koirilla että kissoilla. Väitöskirjan käyttäytymis- ja ympäristötekijäaineisto kerättiin internet-kyselyillä, joissa oli mukana 13 715 koiraa.

Ääni- ja alusta-arkuudet ovat colliella rotuna hyvin yleisiä. Arkuus näissä voivat olla kahdenlaisia; Oikea ja koiranpennun mukaan etenevä sosiaalistaminen ja totuttaminen arastuttaviin asioihin voi vähentää arkuutta ja arkuus voi lopulta poistua koiran ollessa aikuinen. Mikäli arkuus on kuitenkin periytynyt, se ilmenee ja sen todennäköisyys kasvaa vasta koiran kasvaessa².

Ääniarkuus on yleistä myös muillakin koirilla: Väitöskirjatyön tulosten mukaan jopa joka kolmannella koiralla esiintyy ääniarkuutta, ja lisäksi lähes joka kolmas koira ilmentää myös pelkoa (29 %)².

Koirarotujen väliltä löytyi myös sellaisia eroja, jotka eivät selity ympäristötekijöillä. Väitöskirjatyössä yksi näistä oli aggressiivinen käyttäytyminen, jonka todennäköisyys on suurin pitkäkarvaisilla collieilla, kääpiövillakoirilla ja -snautsereilla.²

Tämä todennäköisyys on mainittu väitöskirjatyön 9. taulukossa. Ennen sitä on myös taulukot pelosta vieraita ihmisiä kohtaan, hyperaktiivisuudesta ja impulsiivisuudesta, aggressiosta vieraita ihmisiä kohtaan sekä stereotyyppisestä käyttäytymisestä (kärpästen pyydystys ja valojen jahtaus) (taulukko 7A-D). Pitkäkarvaisilla collieilla esiintyi

  • pelkoa vieraita ihmisiä kohtaan n. 11 % kaikista koirista,
  • hyperaktiivisuutta ja impulsiivisuutta alle 10 % kaikista koirista,
  • aggressiivisuutta vieraita ihmisiä kohtaan alle 5 % kaikista koirista ja
  • stereotyypistä käyttäytymistä alle 2 % kaikista koirista.

Rodun heikkoudet on tiedostettava, mutta niitä ei saa normalisoida

Aggressiivisuuden esiintyminen pitkäkarvaisella colliellakin on siis totta, vaikka on huomioitava myös se, että tässä tapauksessa lähteenä on vain yksi väitöskirjatyö sekä se, että pitkäkarvaisia collieita oli pieni otanta. Aggressiivisuuteen jumittumisen sijaan tulisi tarkastella tutkimuksen todellisia prosentteja ja katsoa, mistä aggressiivisuus johtuu, miten se ilmenee ja miten sitä voidaan vähentää.

Monet pitkäkarvaisen collien omistajat ja rotua kasvattavat ovat tietoisia esimerkiksi collieiden arkuudesta ja asian tiedostamisen lisäksi asiaan kiinnitetään huomiota esimerkiksi rodun jalostuksessa sekä sosiaalistamisessa, totuttamisessa ja kouluttamisessa. Vaikka arkuutta esiintyykin melko paljon pitkäkarvaisilla collieilla, on muistettava samalla, että mikä tahansa koira voi olla arka tai tulla sellainen. Koiranpennulla ei ole synnyttyään mitään kokemuksia sitä ympäröivästä maailmasta, ja collien yleisesti herkän ja pehmeän persoonan vuoksi on tärkeää, että kokemusten kanssa edetään koiran mukaan. Sama asia pätee myös muutenkin — puhuttiin sitten minkä rotuisesta koirasta tahansa.

Vaikka arkuus on yleistä, sitä ei saa normalisoida. Arkuus on asia, jonka eteen voi tehdä asioita sosiaalistamisen, totuttamisen sekä koulutuksen merkeissä, ja arkuutta voi helpottaa myös tietyillä valinnoilla, mikäli koiralla oleva arkuus on periytynyttä. Ihminenkin voi siis vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten koira kasvaa ja millaiseksi se kehittyy. Koirayksilön heikkoudet eivät ole automaattisesti esimerkiksi koiran, kasvattajan tai rodun syy.

Lue myös:

LÄHTEET:

¹Helsingin yliopisto: Koi­rien ih­mi­siin koh­dis­tu­va aggres­sii­vi­nen käy­tös joh­tuu usein pe­los­ta (Salla Mikkola, Milla Salonen, Jenni Puurunen, Emma Hakanen, Sini Sulkama, César Araujo & Hannes Lohi: Aggressive behaviour is affected by demographic, environmental and behavioural factors in purebred dogsScientific Reports, 2021.) (Luettu 5.5.2021)

²Milla Salonen: Complex traits, complex results — The genetic, demographic and environmental factors of cat and dog behaviour. Helsingin yliopisto, 2020.

³Salla Mikkola, Milla Salonen, Jenni Puurunen, Emma Hakanen, Katriina Tiira, Sini Sulkama, César Araujo & Hannes Lohi: Prevalence, comorbidity, and breed differences in canine anxiety in 13,700 Finnish pet dogs. Scientific Reports 10, 2962, 2020.

Kuvat: Eveliina Piispanen / Pieni kuvaus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit ovat tervetulleita!